Ympyrä sulkeutuu

Siitä on jo jonkun verran aikaa. Ja aika kultaa muistot. Joskin... sinänsä kullattavaa ei ole, hyvää se oli alusta asti aina viimeisiin hetkiin.

Viimeisin teksti on siis kirjoitettu Kansas Citystä. Sen jälkeen seurasi hiljaisuus. Syy tähän oli se, ettei minulla ollut tietokonetta mukana, millä kirjoitella tänne. iPhonellani tätä ei pystynyt tekemään, enkä hostelleissa viitsinyt maksaa joka kerta. Ja oikeastaan olen ratkaisuuni täysin tyytyväinen. Nyt minulla on jotain, mistä muut saavat vain arvailla ja kysellä. Joka on minun, ja vain minun. Ja lupaan, etten kerro kaikkea, vaikka kysyisittekin :)

Lähdin siis Oxfordista 10.5. Suomeen palasin 8.7. Tällä välillä Google mapsin mukaan matkasin 4423 mailia = 7118 kilometria junalla ja bussilla, enimmäkseen bussilla. Voin sanoa että Greyhound tuli tutuksi. Lisäksi lensin San Franciscosta Miamin kautta Nicaraguaan ja takasin Miamiin. Niin ja tuohon tuhatlukuun Nican matkoja ei edes ole laskettu.

Koko Yhdysvalloissaoloaikana kävin yhteensä 23 osavaltiossa. Seuraavassa lista, missä:
Mississippi, Tennessee, Lousiana, Alabama, Arkansas, Missouri, Illinois, Kansas, Colorado, New Mexico, Arizona, Nevada, California, Florida, Georgia, South Carolina, North Carolina, Virginia, District of Columbia, Maryland, Delaware, New Jersey, New York.

Näistä muutamasta ajoin pelkästään läpi, mutta suurimmassa osassa olen yöpynyt. Ottaen huomioon, että Yhdysvaltoihin kuuluu 50 osavaltiota, niin kävin niistä lähes puolessa. Oxfordissa tutustuin muutamaan nuoreen, jotka eivät olleet ikinä käyneet missään muussa osavaltiossa. Ja siis Memphisiin, joka sijaitsee Tennesseessä, on vain puolentoista tunnin ajomatka.

Olen kirjoituksissani kertonut kaikista niistä matkoista (Oxford - Memphis - Tupelo - New Orleans - Destin - Chicago - Atlanta), mitä teimme koulun ohessa. Joten ei niistä sen enempää. Seuraavassa listaus kaupungeista, missä kävin omilla matkoillani:

Oxford - St. Louis - Kansas City - (Fort Collins) - Greeley - Denver - (Ester Park, Rocky Mountains) - Albuquerque - Flagstaff (+Sedona, Grand Canyon) - Las Vegas - Los Angeles (+Santa Monica) - San Francisco - Managua - Leon - Matagalpa - Granada (+Masaya) - Managua - Miami - Kissimmee - Savannah - Washington DC (+Clifton) - New York

Suluissa paikat, missä kävin mutten yöpynyt. Ohessa kartta, minkälainen reitti se siis todella oli.



Ja mitä näinkään matkoillani? Kaikkea! Samalla käsittelin suurin piirtein jokaisen mahdollisen tunteen, mitä ihminen voi tuntea. Joten ennen kaikkea tämä matka opetti minulle paljonkin niin itsestäni kuin maailmasta ja sen menosta. Kannattiko tämä kaikki? Ehdottomasti.


Nyt puolentoista kuukauden kuluttua paluustani kaikki tuntuu olevan taas ennallaan. Ainoa mitä olen toivonut on, että ihmiset vielä muistaisivat minut tämänkin ajan jälkeen. Olen taas kotiutunut Jyväsjärven rannalle vanhaan asuntoon. Ensi syksyn opinnotkin on pääpiirteissään jo selvillä. Kaiken kaikkiaan kostuin akateemisesti 26 opintopistettä fysiikkaa, 7 op:ta kemiaa sekä kielistä pakolliset englannin opinnot, mitä se nyt pisteissä onkaan. Väittäisin että puolelta vuodelta hyvä saavutus. Todistukseni Oxfordista oli tylsää luettavaa, suora rivi A:ta. Suomen arvosana-asteikolla tämä skaalautuu siis numeroksi 5.





Tämän vielä sanon: ulkomaille vaihtoon lähtö oli 15 vuotisen koulu-urani paras päätös tähän asti. Totta kai sitä epäröin kauan, ja on siinä aivan uskomaton vaiva ja huoli puolin ja toisin. Oli se rankkaa jättää koti ja perhe taakse ja lähteä kohti tuntemattomaan. Mutta se oli sen arvoista. Tietysti voin nyt sanoa, että olen sen tehnyt ja seuraavalla kerralla tekisin asioita hieman toisin. Mutta hetkeäkään en kadu enkä vaihtaisi, nyt ainakin tiedän mistä puhun kun on kyse college-elämästä. Ja sitä myöten kotiin oli vielä mukavampi tulla. Sain paljon ystäviä eri puolilta maailmaa ja toivon, että näkisin edes muutaman myöhemmin elämässä.

Tähän on hyvä päättää tämä ja siirtää katse taas tulevaan. Kiitos kaikille jotka olette tätä lukeneet. Kun tapaamme, kerron mielelläni matkastani enemmän.

-Jalmari

St. Louis

Nopea katsaus mita tahan mennessa on tapahtunut. Valitettavasti kuvia en voi ladata, joten niita saatan lisailla sitten myohemmin.

Saavuin sunnuntaina 10.5. St. Louisiin. Bussimatka oli yksi kamalimmista mita olen kokenut, taysin yksin suuressa maailmassa jattaen taakse kaiken tutun.

Mutta St. louis oli mukava. Kuitenkin, johtuen muutamasta nakokulmasta haluan painottaa, etta seuraava on taysin henkilokohtainen mielipide, ja jos jollakin on vaihtoehtoinen nakokulma, saa esittaa.

Nahtavaa riitti kolmeksi paivaksi todella hyvin. olisin voinut jopa viettaa muutaman paivan lisaa ihanassa ja kesaisessa kaupungissa. Ehdin kaymaan museum of artissa (joka oli hyva), contemporary artissa (kiasmaan verrattuna todella paha pettymys, joskin ilmainen), forrest parkissa, cience centerissa (lapsille, mina viihdyin), Planetariumissa... Nain St. Louisin tunnetuimman monumentin, Eero Saarisen suunnitteleman Gateway Arhin, kavin intiaanimuseossa, vanhassa oikeustalossa... Seka yksi parhaimmista oli City Museum, jolla ei ole mitaan tekemista kaupungin tai sen historian kanssa. Mikko, jos luet tata, tule kaymaan. City Museum on rakennettu kierratetysta materiaalista, mutta se ei ole edes paapointti. Museon idea on kokemus: jos naat kolosen, josta kuvittelet mahtuvasi, ryomi. Siella oli lukuisia reitteja tehty puun rungoista, vahoista aidoista, metallivaijereista... Jopa kaksi vanhaa lentokoneen runkoa oli muutettu ryomittavaksi kokemukseksi. Tilaisuus paastaa sisainen lapsi ulos ja nauttia!

Mutta St. Louisila on kaantopuolensa. Kaiken nahtavan jalkeen ei muuta olekaan. Keskustan liike-elama on suorastaan surkea, hostelleja kaupungissa on yksi (mutta se on hyva), enka yoelamaa loytanyt lahipubia lukuunottamatta olenkaan. Jos tormaan kaupungissa yhteen ainoaan Starbucksiin, jokin ei ole kohdallaan. Joten chicagoon verrattuna eroa oli varsin paljon. Muutaman nahtavyyden jatin seuraavaan kertaan, joskaan sita tuskin tulee vahaan aikaan.

Tanaan torstaina matkasin Megabusilla kansas cityyn, jossa tapasin Jacobin Sohvasurffaajista. Han vaikuttaa erittain mukavalta, ja lupasi tarjota mukavan sohvapaikan yoksi. Paivan tulen viettamaan kaupungilla kun jacob on toissa, mutta tapaamme taas illalla ennen kuin han heittaa minut bussiasemalle ja suuntaan matkani Fort Collinsiin coloradoon, missa minua odottaa Greeleyn pikkukylassa kaverin veljen valmistujaisjuhlat. Sielta varmaan seuraavat tilannetiedotukset. Kuulemiin...

Hei Hei Oxford

Niin se meni tama lukukausi nopeasti. Nyt on tullut aika pakata reppu ja siirtya eteenpain.

Finaalit menivat hyvin. Arvosanoja en hirveasti ole saanut ja luulen etta tieto menestyksesta siirtyy heinakuulle, kun naan raportin. Minulla piti olla 4 koetta, mutta yksi niista peruttiin. sain s-postia proffalta, etta han ei tulisi (odottamattomien muutosten takia) jarjestamaan meille kirjallista koetta, vaan laatisimme sivun (!!) mittaisen raportin annetusta aiheesta: EKG. Tama oli todella mieluinen yllatys ja niin sain kaytannossa kouluni taalla paatokseen jo tiistaina.

Jarjestamamme kesakiwan ohella Ole Miss ravaytti oikein kunnolla. Taalla jarjestettiin keskiviikkoiltana flashreivit. Ideana oli kutsua mahdollisimman moni saapumaan kirjaston eteen ennen kymmenta. Nyt siis puhumme kirjastosta, jonka kolme kerrosta on jaettu sallitun keskustelun intensiteetin mukaan ja on auki 24/7 finaalien aikana. Tasan kymmenelta sadat ihmiset ryntasivat kirjastoon ja tanssivat kuin viimeista paivaa. Kymmenen minuutin ajan. Noh, meilla vahan venahti ja bileet kestivat jotakuinkin 14 minuuttia, mutta kuitenkin. Taman jalkeen ihmiset menevat jatkamaan sita mita ikina olivatkaan tekemassa. Tama oli todella absurdia seka mielettoman hauskaa! meininkia voi kayda katsastamassa tuolta:

http://www.youtube.com/watch?v=tMNfiTlacX8

Kavin hakemassa matkalaukun ja pakkasin sen tayteen kirjoja ja tavaraa, jotka haluan sailyttaa mutta en kantaa kahta kuukautta. 21 kiloa siita tulikin. Mutta reppu on lahes tyhja, joten tilaa viela on. Samalla lahti tietokone, joten kuvia en voi enaa liittaa. Tasta seuraavaan blogipaivitykseen voi siis senkin johdosta vierahtaa hieman aikaa.

Todella haikeat on fiilikset kun joutuu niin monille sanomaan viimeista kertaa hei hei tietaen, etta monia en tule nakemaan enaa koskaan. Ikina. Jonkinlaisia suunnitelmia tietysti taalla on valaytelty jalleennakemisista. Saas nakee mita tapahtuu tulevaisuudessa. Myos naihin rakennuksiin ja koko kampukseen olen kiintynyt vahvemmin kuin kuvittelin. Sunnuntaiaamuna 5.00 jatan taman kaiken taakseni ja suuntaan ensin memphisiin josta vinttikoira kuljettaa minut st. louisiin.

Kiitos Oxford, tulen kaipaamaan sinua.

Kesäkiwaa :P

Sain jokin aika sitten aivan kuningasajatuksen. Eikä kyseessä ollut edes lauantaiaamuyön kunkkuajatus, vaikka toisin voisi luulla. Halusin aivan välttämättä päästä taiteilemaan liiduilla katuun.

Niinpä suostuttelin Siljan ja Annican tulemaan kimppaan ja kustantamaan osan. Idea oli siis tämä: Me hankimme liidut, minä kysyn varmuuden vuoksi luvan ettei kampuspoliisi tule ratsaamaan tarvikkeita ja vie minua putkaan kesken saarnan, alamme jakamaan kansalle liitua ja nautimme työn hedelmistä.

Varsinainesti törmäsin ideaan viimekesänä Flow-festivaaleilla, jossa täysin random tyttö antoi minulle liidun käteen ja kehoitti piirtämään jotakin maahan. Aluksi olin hämilläni, mutta toimeen tartuttuani nautin siitä suunnattomasti.

Konkurssiin emme tästä menneet, Walmartista sai itämaista jalkakäytäväliitua dollarilla 12 muhkean liitupötkön rasian, jossa oli 5 eri väriä:valkoinen, punainen, keltainen, sininen ja vihreä. Ostimme viisi laatikkoa ja laitoimme liidut kahtia, joten meilä oli 120 kpl varasto. Lupakin irtosi kohtuullisen helposti, vaikka sitä jouduinkin hieman odottelemaan. Virhe tapahtui siinä, että kysyin Study Abroad Officen Ruthilta, joka kysyi kampuksen ylläpito-osastolta. Suoraan itse kysymällä olisin ehkä saanut luvan hieman nopeammin, mutta pääasia että näyttivät vihreää valoa. Ruth kehoitti vielä varmistamaan asian Opiskelijoiden asioista huolehtivalta jehulta, jonka todellinen arvonimi on Dean of Students. Henkilön nimeä en nyt muista, mutta lupsakka mies oli kyllä. Jossain vaiheessa oli myös tapahtunut pieni väärinkäsitys, sillä kyseinen pamppu luuli että olen suurikin taiteilija ja pystyn luomaan katuun niitä aivan upeita kolmiuloteisia illuusioita. Väärinhän tuo meni. Selitin selvästi mitä halusin, ja niin kutsuimme meidän kolmen hengen joukkuetta "Scandinavian Student Association" sekä tempausta "Stress release program before the Finals" :D

Niinpä valtasimme tiistai-iltapäivänä meille osoitetun jalkakäytävän pätkän ja aloimme jakaa kansalle liitua. Kaikilla oli luentoja, joten pääsimme aloittamaan vasta kahden aikaan. Sinänsä lounasaika olisi ollut väkimäärältä kenties parempi, mutta hyvin meni silti. Aluksi jonkin verran jännäsin, että kuinkahan tämäkin taas lähtee käyntiin. Mutta kyse on ketjureaktiosta. Kun Silja ja Annica oli taiteilemassa, oli minun helppo saada joku tyttö mukaan. Naiset kun yleensä lähtee kaikkeen tällaiseen hiukan miehiä helpommin. Sitten kun useampi tyttö on samaan aikaan piirrustamassa, on helppo sekoittaa joukkoon jo kovempiakin karjuja. Kyse on vain oikeasta sekoitussuhteesta sekä einesten väisestä konsentraatiosta.

Sää ei nyt ihann osunut kohdalleen. Reilun viikon verran aurinko on porottanut täydeltä laidalta ja lämpöä on ollut se ~27+. Tänään sopivasti luvassa oli sadetta ja ukkosmyrskyä. Pilvisyys enteili pahaa, mutta itse ehdin olla paikan päällä melkein viiteen ennenkuin totesin suosion hiipuneen ja satunnaisten vaeltajien kadonneen Grovelta. Kahdeksan aikaan kuulin kuinka sade pesi kaiken pois. Hmph.

Tulosta kuitenkin syntyi, ja positiivista palautetta on tullut. Viidestä liitulaatikosta ehdimme tuhota lähes kolme. Parasta oli ehdottomasti ihmisten ihmettelevät katseet ja yllätyksen hymyt, kun kaiken takana oli kolme opiskelijaa ilman piilotettua agendaa. Tarkoitus oli ainoastaan piirtää ja pitää hauskaa! Tietysti ohjenuorana annoin, ettei mitään loukkaavaa tahi laitonta, mutta siinä kaikki.

Tuossa hieman kuvasatoa:





Että sellainen tempaus. Halusin antaa jotain takaisin tälle yhteisölle, joka on antanut niin paljon minulle. Ties vaikka tästä tulisi jokavuotinen perinne.

Finalit tulossa ja kaikkee...

Hupsista keikkaa. Nyt meinaa todella ote lipsua jo tähänkin. Syytän stressiä. Ja kevättä. Perhanan aurinko ku loimottaa niin ettei sisällä meinaa viihtyä.

Jesh. Suurin asia pinnalla lienee tulevat finalit. Ja nehän ne suurin juttu koko keväässä onkin. Itselläni sopivasti viimeinen välikoe tulevana perjantaina, ja seuraavalla viikolla 4 kurssin kokeet kolmessa päivässä. Dormeissa on julistettu 24h hiljainen aika, jotta jengi pystyy keskittyyn lukemiseen. Finaleitten jälkeen ihmiset kaikessa hiljaisuudessaan kerää vuoteensa ja lähtee menee kampukselta.

Itse tässä olen jonkun verran koittanut keksiä, mitä teen kesällä. Tiedän että aion olla Los Angelesissa toukokuun viimeisenä päivänä viimeistään. Ennen sitä suuntaan nenäni kohti St. Louisia. Sieltä jatkan Kansas Cityyn, Denveriin, Boulderiin, Las Vegasiin. Mikäli aikaa ja kiinnostusta on, saatan poiketa myös Albuquequessa. Kaikessa koehässäkässä pitää siis muistaa varailla bussilippuja ja hostellejakin.

Lisää matkailua: Käväisimme tässä hiljattain jälleen Memphisissä. Nyt on Gracelandkin tuttu. Olisi ollut syntiä viettää näillä seuduin neljä kuukautta edes käymättä morjenstamassa kunkkua. Sielähän hän istuskeli kuuntelemassa kasiraitaansa.

Oxfordissa elämä nyt on kulkenut samoja raiteitaan aika pitkälti. On täällä jotain jännääkin tapahtunut. Grovella oli World Fest tuossa männäviikolla. Juhlan idea oli kunnioittaa kaikkia kulttuureja ympäri maailmaa. Leppoisa perhetapahtuma, itse missasin parhaat palat kun ahkeroin astronomiaa. Viikko sitten Grovella juhlittiin Sprinfestin merkeissä. Kun ilta laskeutui kampuksen puiston ylle, lavalla esiintyi useampi artisti. Paikallinen kuuluisuus Soulja Boy meinasi hieman pettää neljän minuutin esiintymisellään ja tunnin hiljaisuudellaan. Kuulin ristiriitaisia tarinoita siitä, mistä tämä selittämätön tauko johtui.


Soulja Boyn ensimmäinen biisi. Sen jälkeen selittämätön hiljaisuus. Mutta loppujen lopuksi keikka oli kyllä hyvä, vaikka musiikista en innosta pätkääkään. Gangsta Rappia siis


Niin, pääsin vihdoin katsastamaan jenkkifutista. Grove Bowl, Ole Miss vs Ole Miss. Pelin kulku oli jokseenkin hämärä, sillä kyseessä oli harjoitusmatsi. Ykkösjoukkue vastaan kakkosjoukkue, Hyökkäysosasto vs. puolustusosasto, ja pistelaskussa tipuin totaalisesti kärryiltä. Oli miten oli, (ilmeisesti) hyökkäys voitti murskaluvuin 55-28. Pelissä jos vastustaja edes koski ykkösjoukkueen quarterbackiin, laskettiin se taklaukseksi. Eivät halunneet rikkoa parasta pelaajaansa harjoitusottelussa :D

Mennyt viikonloppu oli Oxfordin suurin. Kaupungilla järjestettiin Double Decker festival. Ihmisiä oli muualtakin, sillä square oli pakattu aivan täyteen. Taidetta myyviä kojuja, ruokaa, kaksi lavaa jossa artisteja lähes tauotta... Niin ja Muutama ihan aito Double Decker :) Itse en mennyt ajelulle kun jono oli tunnin mittainen, mutta monet tahtoivat kyytiin. Ja päivä oli mitä uskomattomin, ~30 C lämmintä ja aurinko antoi parhaansa. Toivon että tämän jälkeen en enää muistuttaisi lumikkia.




Ajattelin tästä syventyä kokeisiin -->

Atlanta

Pienen varikkotauon jälkeen alkaa viimeinen EK Ole Miss Rallysta. Kotitehtäviä tulee runsaasti, luennoitsijat puhuvat ainoastaan final examien tärkeydestä, stressitaso nousee, nukkumaanmenot venyvät ja aamut aikaistuvat. Tätä varten vietin pääsiäisen Atlantassa.

Ja Atlanta oli mukava. Kämppikseni John on sieltä kotoisin, ja hänkin vietti pääsiäisensä sielä perheensä kanssa. Valitettavasti en tällä kertaa nähnyt idyllistä amerikkalaisperhettä ja sen elämää, vaan keskityin turistina olemiseen.

Perjantaina lähdimme Oxfordista puoli kahdentoista aikaan. Muutamalla pysähdyksellä sekä tunnin aikaerolla olimme noin kello 8 perillä Hampton Hotellilla, kohtuullisen lähellä Atlantan ydintä. Käväisimme syömässä illallista kuuluisassa Varsityssä. Rasvaisin ja epäterveellisin
hampurilaissetti mihin olen täällä törmännyt. Ja siltä se tosiaan maistui, mäkkärissä saa sentään salaatinlehden pihvin päälle eikä ranutkaan kirjaimellisesti UI rasvassa. Tulipahan käytyä, mutta varsinaisesti en voi suositella. Loppuilta meni sitten yöelämään tutustuessa.


Lauantaina aloitimme kunnon turistikierroksen. Vaihtoehtoina oli käydä maailman suurimmassa akvaariossa, Coca-cola -museossa, CNN-talossa tai shoppailla ympäri Atlantaa. Muodostin chileläisen Paloman sekä japanilaisen Tatsuyan kanssa pienen iskuryhmän ja aloitimme akvaariosta. Kallishan tuo oli, 27 dollaria sisältäen pelkät kalaset ilman videotouria yms. Mutta ehdottomasti oli tuon sekä 3 tunnin arvoinen. Laitos oli valtava ja siellä oli vaikka mitä! Jos nyt kerron parhaista paloista, koskin sekä rauskuun että pieneen haihin, johonkin myrkylliseen kasvin näköiseen limanuljaskaan sekä meritähteen. Lisäksi näin muutaman maitovalaan sekä valashain. Kyllä, "killer whales send giant waves". Paras osa oli haialtaan pohjalle asennettu lasituubi, jonka läpi kierros kulki. Altaassa oli vaikka mitä fisuja. Oikein säikähdin kun lähes kolme metriä leveä rausku liukui aivan putken yltä.


Akvaariosta suunnistimme aivan vieressä olevaan, vuonna 2007 rakennettuun uuteen Coca-cola -museoon. Yhdysvaltain sekä muun maailman terrorismipeloista kuvastaa parhaiten museoon pääsy, joka sisälsi täydellisen turvatarkastuksen. Jouduin jättämään avaimeni pihalle, koska kannan 5,5 sentin mittaista linkkaria. Varsinainen museokierros alkoi johdetulla osuudella, joka oli aivopesua parhaimmillaan. Mutta paikka oli mielenkiintoinen ja erittäin kattava. Cola-kamaa oli 1880 luvusta aina tuoreimpaan tilpehööriin ympäri maailmaa. Suomi oli edustettuna ainoastaan olympiapinssikokelmassa, muuta kotimaista en nähnyt. Laitoksesta näkyi, että Coca-cola on yksi maailman suurimpia yhtiöitä, rahaa tähän on laitettu valtavia summia. Siellä oli jopa toimiva tuotantolinja, aina salaisten komponenttien sekoitustankista pakkausrobottiin. Ja vierailijat saivat ottaa yhden museossa pullotetun colapullon matkamuistoksi. Käyn valtavaa taistelua itseni kanssa siitä, pitäisikö tuo cola maistaa vai säilöä pullossa. Perhana kun ei pysty tekemään molempia, vaikka yritin kyllä.


CNN:ään aika ei riittänyt, sillä välissä piti syödäkin. Illalla oli vuorossa aito baseball peli, Atlanta Braves vs. Washington Nationals. Monet ovat sanoneet, että baseball on tylsää, mutta ensikertalaiselle peli oli mielenkiintoinen. Eihän se toki ole läheskään yhtä intensiivistä kuin lätkä, mutta pidin siitä. Ilta oli mitä mainioin ja ottelu todella tasaväkinen. Loppujen lopuksi Braves onnistui päättää pelin juoksuin 5-3. Ja tästä hyvästä kansalle tarjottiin todella upea ilotulitus. Otimme halvimmat mahdolliset paikat, 8$/kpl. Kyllähän se aika korkealla oli mutta ainakin sieltä näki koko pelitilanteen yhdellä silmäyksellä.


Sunnuntai meni sitten Six Flags -teemapuistossa. Vai pitäisikö tuota kutsua huvipuistoksi. Yhteistä monella laitteella oli supersankariteema/alue. Puisto sisälsi Gotham cityn Batman-vuoristoradalla sekä Metropoliksen... kuinkas muutenkaan kuin Superman-vuoristoradalla. En tiedä muista huvipuistoista, mutta tämä oli täynnään vuoristoratoja. Oli siellä muitakin, mutta nuo olivat kyllä ehdottomasti suosikkejani. Kaiken kaikkiaan laaja alue sisälsi enimmäkseen aikuisten vehkeitä.Vahinko että aikaa meillä oli viettää puistossa ainoastaan 4 tuntia. Pelkäsin, että tuossa ajassa ehtisi 2-3 laitetta, sillä Atlanta oli täynnä ihmisiä. Ja kyllä puisto keskipäivästä kohtuullisen täynnä olikin, mutta mielestäni meillä kävi tuuri sunnuntaikirkkokansan kanssa ja ehdin käymään useammassa kieputtimessa. Muutama todella mielenkiintoinen ajo jäi ensi kertaan, mutta tulokseen olen todella tyytyväinen. Kuvia minulla paikasta ei valitettavasti ole, sillä jätin kamerani autoon (järkätään tuo, jookos Silja?!?).

Atlanta itsessään sisältää kuulemma enemmän kansaa kuin koko Mississippin osavaltio. Keskustoja Atlantassa on parikin, Buckhead on rikkaiden asuttama itsenäinen solu samassa piirikunnassa, Atlantan kaupunginrajojen sisäpuolella. Todella mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen kaupunki kaiken kaikkiaan. Vaikka pääsiäissaunaan en nyt päässyt, oli tämä vaihtoehtoisena pääsiäisenä mukava.

Näillä eväillä sitä pitäisi vielä jaksaa muutama viikko. Sen jälkeen alkaa seikkailuni pitkin valtoja. Enkä vielä edes tiedä mistä aloittaisin...

Hyvää pääsiäistä!

Onko se vaan minä vai meinaako tahti hieman hidastua? Joko erikoislaatuiset tapahtumat harvenevat tai sitten alan todella tottua elämään täällä, etten enää erota kummallisuuksia normaalista arjesta.

Oli niin tai näin, mämmit tais jäädä tältä vuodelta saamatta. Ei kuulu paikallisiin herkkuihin. Kuten ei salmiakkikaan, jota sain paketissa kotosuomesta. Suuri kiitos siitä lähettäjälle. Koitin tarjota sitä kämppikselleni Johnille sekä muutamalle muulle tässä pyörivälle, eikä kukaan tykännyt. Ennätyksen taisi tehdä Ryan, joka kesti kenties 20 sekuntia, ennen kuin sylki pois. Amerikkalaisille ainoastaan makea voi olla karkkia. Ensi kerralla täytyy tuoda fisuja... Vertailussa Fazerin sininen kuitenkin oli kuulemma parempaa kuin paikallinen suurnimi Hershey's. Suomalainen suklaa on todistetusti maailman parasta.

Kokeita oli muutamat, orgaanisen kemian kolmannesta välitentistä 93% ja luokan ässä. Lisäksi astronomian toisesta välitentistä 24/23 oikein, ja kokeen tulos 132%. En ihan ymmärrä matematiikkaa, mitä tuossa on käytetty, mutta enpä taida viitsiä mennä edes kysymään :)

Pääsiäiseksi lähdemme Atlantaan, Georgiaan. Taas yksi osavaltiovalloitus. Matka sinne pitäisi kestää autolla noin 5-6 tuntia. Kämppikseni on itse asiassa sieltä kotoisin, vaikka hänen kotiinsa en valitettavasti ole menossa. Retken järjestää SAO (Study Abroad Office), ja suunnitelmissa olisi ainakin coka-cola museum, maailman suurin akvaario, CNN-studio sekä six flags -teemapuisto. Amerikkalaiset ne osaavat rahastaa, lippu paikan päältä six flagsiin 40$, netistä ennakkoon ostettuna 25$ + 5$ piti maksaa siitä, että biljetin sai tulostaa itse. Ai niin, ja verohan se vielä puuttui, 1,5$ tässä tapauksessa. Eurooppalaiseen tyyliin tottuneena menen aina tuohon samaan lankaan että "onpas halpaa, vain 25"

Pääsiäiskurre toivottaa hyvää pääsiäistä kevääseen heräilevään Suomeen! Muistakaa etsiä pupun jemmaamia munia.