St. Louis

Nopea katsaus mita tahan mennessa on tapahtunut. Valitettavasti kuvia en voi ladata, joten niita saatan lisailla sitten myohemmin.

Saavuin sunnuntaina 10.5. St. Louisiin. Bussimatka oli yksi kamalimmista mita olen kokenut, taysin yksin suuressa maailmassa jattaen taakse kaiken tutun.

Mutta St. louis oli mukava. Kuitenkin, johtuen muutamasta nakokulmasta haluan painottaa, etta seuraava on taysin henkilokohtainen mielipide, ja jos jollakin on vaihtoehtoinen nakokulma, saa esittaa.

Nahtavaa riitti kolmeksi paivaksi todella hyvin. olisin voinut jopa viettaa muutaman paivan lisaa ihanassa ja kesaisessa kaupungissa. Ehdin kaymaan museum of artissa (joka oli hyva), contemporary artissa (kiasmaan verrattuna todella paha pettymys, joskin ilmainen), forrest parkissa, cience centerissa (lapsille, mina viihdyin), Planetariumissa... Nain St. Louisin tunnetuimman monumentin, Eero Saarisen suunnitteleman Gateway Arhin, kavin intiaanimuseossa, vanhassa oikeustalossa... Seka yksi parhaimmista oli City Museum, jolla ei ole mitaan tekemista kaupungin tai sen historian kanssa. Mikko, jos luet tata, tule kaymaan. City Museum on rakennettu kierratetysta materiaalista, mutta se ei ole edes paapointti. Museon idea on kokemus: jos naat kolosen, josta kuvittelet mahtuvasi, ryomi. Siella oli lukuisia reitteja tehty puun rungoista, vahoista aidoista, metallivaijereista... Jopa kaksi vanhaa lentokoneen runkoa oli muutettu ryomittavaksi kokemukseksi. Tilaisuus paastaa sisainen lapsi ulos ja nauttia!

Mutta St. Louisila on kaantopuolensa. Kaiken nahtavan jalkeen ei muuta olekaan. Keskustan liike-elama on suorastaan surkea, hostelleja kaupungissa on yksi (mutta se on hyva), enka yoelamaa loytanyt lahipubia lukuunottamatta olenkaan. Jos tormaan kaupungissa yhteen ainoaan Starbucksiin, jokin ei ole kohdallaan. Joten chicagoon verrattuna eroa oli varsin paljon. Muutaman nahtavyyden jatin seuraavaan kertaan, joskaan sita tuskin tulee vahaan aikaan.

Tanaan torstaina matkasin Megabusilla kansas cityyn, jossa tapasin Jacobin Sohvasurffaajista. Han vaikuttaa erittain mukavalta, ja lupasi tarjota mukavan sohvapaikan yoksi. Paivan tulen viettamaan kaupungilla kun jacob on toissa, mutta tapaamme taas illalla ennen kuin han heittaa minut bussiasemalle ja suuntaan matkani Fort Collinsiin coloradoon, missa minua odottaa Greeleyn pikkukylassa kaverin veljen valmistujaisjuhlat. Sielta varmaan seuraavat tilannetiedotukset. Kuulemiin...

Hei Hei Oxford

Niin se meni tama lukukausi nopeasti. Nyt on tullut aika pakata reppu ja siirtya eteenpain.

Finaalit menivat hyvin. Arvosanoja en hirveasti ole saanut ja luulen etta tieto menestyksesta siirtyy heinakuulle, kun naan raportin. Minulla piti olla 4 koetta, mutta yksi niista peruttiin. sain s-postia proffalta, etta han ei tulisi (odottamattomien muutosten takia) jarjestamaan meille kirjallista koetta, vaan laatisimme sivun (!!) mittaisen raportin annetusta aiheesta: EKG. Tama oli todella mieluinen yllatys ja niin sain kaytannossa kouluni taalla paatokseen jo tiistaina.

Jarjestamamme kesakiwan ohella Ole Miss ravaytti oikein kunnolla. Taalla jarjestettiin keskiviikkoiltana flashreivit. Ideana oli kutsua mahdollisimman moni saapumaan kirjaston eteen ennen kymmenta. Nyt siis puhumme kirjastosta, jonka kolme kerrosta on jaettu sallitun keskustelun intensiteetin mukaan ja on auki 24/7 finaalien aikana. Tasan kymmenelta sadat ihmiset ryntasivat kirjastoon ja tanssivat kuin viimeista paivaa. Kymmenen minuutin ajan. Noh, meilla vahan venahti ja bileet kestivat jotakuinkin 14 minuuttia, mutta kuitenkin. Taman jalkeen ihmiset menevat jatkamaan sita mita ikina olivatkaan tekemassa. Tama oli todella absurdia seka mielettoman hauskaa! meininkia voi kayda katsastamassa tuolta:

http://www.youtube.com/watch?v=tMNfiTlacX8

Kavin hakemassa matkalaukun ja pakkasin sen tayteen kirjoja ja tavaraa, jotka haluan sailyttaa mutta en kantaa kahta kuukautta. 21 kiloa siita tulikin. Mutta reppu on lahes tyhja, joten tilaa viela on. Samalla lahti tietokone, joten kuvia en voi enaa liittaa. Tasta seuraavaan blogipaivitykseen voi siis senkin johdosta vierahtaa hieman aikaa.

Todella haikeat on fiilikset kun joutuu niin monille sanomaan viimeista kertaa hei hei tietaen, etta monia en tule nakemaan enaa koskaan. Ikina. Jonkinlaisia suunnitelmia tietysti taalla on valaytelty jalleennakemisista. Saas nakee mita tapahtuu tulevaisuudessa. Myos naihin rakennuksiin ja koko kampukseen olen kiintynyt vahvemmin kuin kuvittelin. Sunnuntaiaamuna 5.00 jatan taman kaiken taakseni ja suuntaan ensin memphisiin josta vinttikoira kuljettaa minut st. louisiin.

Kiitos Oxford, tulen kaipaamaan sinua.