Se todellinen syy

Voisinpa kertoa kenties pari asiaa siitä todellisesta syystä miksi olen täällä. Nimittäin koulunkäynnistä.

UM.ssä käydään vastaavaa kurssisysteemiä kuin suomessakin. Kurssit on nimetty alan ja tason mukaan. Ensimmäisenä vuonna käytävät kurssit ovat sata-alkuisia, toisen vuoden kaksisataa-alkuisia jne. Esimerkiksi Englannin fuksikurssi on esim Engl 101 ja vaikkapa integraalilaskennan kurssi voipi olla vaikka Math 221. Kursseja voi tietenkin käydä missä järjestyksessa tahansa, käytännössä takautuvasti. Sillä tietenkin ylemmät kurssit vaativat alempia kursseja esitiedoikeen. Minulla oli hieman hankaluuksia päästä kursseille, koska tietenkään minulla ei ollut yhden yhtä kurssia luettuna paikallisessa rekisterissä. Joten en itse voinut liittyä kursseille myOleMiss-onlineympäristössä (vrt korppi @ jyu). Tähän ratkaisuksi menin juttelemaan fysiikan johtavan professori Marshallin kanssa. Selitin hänelle opintojeni tilanteen ja näytin kurssirekisterin. Hän hyväksyi minut kaikille kursseille mihin halusinkin. Varuiksi vielä kysyin jokaisen kurssin luennoitsijalta, että varmasti sovin joukkoon. No problem!

Jostain syystä fysiikan laitos ei voinut liittää minua kursseille, vaikka minulla oli lupa kohtuullisen korkealta tasolta. Kesti useampi päivä, että Office of Registration suostui fysiikan laitoksen pyynnöstä runnomaan minut ohi kaikkien vaatimusten ja jonojen kursseille. Muuten en olisi välittänyt, mutta JYU.n tukemat lukukausimaksut tulisivat vasta kun virallisesti olisin kursseilla. Ja päiviä ei ollut kovin montaa jäljellä. Nämä kaikki asiat hoituivat kuitenkin jo viime viikolla ja asiat ovat OK.

Täälläkin tunnetaan ns. täysipäiväinen ja osa-aikainen opiskelija. Jotta saisin kaikki edut (niin täältä kuin Suomestakin), minun pitää olla täysipäiväinen. Käytännössä se tarkoittaa, että minulla on oltava vähintään 12 tuntia / vko opiskelua. Eli 12 crediittiä. Normaalit kurssit ovat joko 3 tai 4 crediitin arvoisia, joten minimi on 4 kurssia. Täällä yleinen periaate on, että ilmoittaudutaan useammalle kurssille, jopa 8 alussa, käydään muutama luento ja tiputetaan tylsimmät pois. Tästä syystä (kuulemma) jotkut proffat pelottelevat ihmisiä pois kursseilta alussa. Sitten kun tilanne on tasoittunut, meno yleensä rentoutuu aika lailla. Itse en tähän ilmiöön ole törmännyt.

Valitsin 5 kurssia joille halusin. Kurssit ovat astronomia, elektroniikka, akustiikka, orgaaninen kemia sekä biofysiikka. Valitettavasti astra meni päällekkäin biofyssan kanssa, joten jouduin luopumaan jälkimmäisestä. Syyn tähän voin kertoa myöhemmin. Tuloksena minulla pitäisi kevään jälkeen olla 13 crediittiä, mitä se sitten tarkoittaakaan kelalle. Toivon että riittävästi, jotta opintotuki jatkuu.

Nyt olen siis viikon verran viihtynyt kursseilla, jotka valitsin. Yleisesti kurssit muodostuvat luennoista, jotka ovat usein pakollisia. Toisin kuin jyväskylässä, täällä voi arvosana tippua pahastikin jos ei luennoilla istu. Nimilista kiertää luennon aikana ja siihen merkitään itsensä paikalla olleeksi. Luentojen lisäksi opettajat antavat usein lukuläksyjä kirjoista, jotka ovat siis pakollisia hankintoja. Paikallisessa kirjakaupassa tyypillisin hinta kurssikirjalle on 150-200$ uudelle ja 100-150$ käytetylle kirjalle. Amazonista saa uudet kirjat ~120$ ja käytetyt 80-100$. Päätin laittaa kaikki panokseni luottokorttiin ja tilasin kirjani amazonista. Nyt odottelen kirjojen saapumista (myöhemmin tällä viikolla/ensi viikon puolella toivottavasti).

Luonnontieteissä normaalina bonuksena ovat kotitehtävät, eli jykyläisittäin demot. Elektroniikasta ensimmäiset pitäisi jo tehdä (ilman kirjaa :/ ) ja kemiasta sekä akustiikasta uhkailtiin jo ensimmäisillä. Kirjoja ei luonollisesti saa lainata kirjastosta, koska siellä on korkeintaan yksi (ja usein vanhentunut) versio kustakin kurssikirjasta. Kiva tapa painostaa opiskelijoita kirjakauppaan...

Kokeita on yksi tai useampi per kurssi. Yleinen kaava tuntu olevat Mid-term exam ennen spring breakia ja final exam toukokuussa. Joskus välikokeita voi olla jopa 3 ja sitten final exam käsittää vielä kertaavasti koko kurssin asiat. Käytäntö vaihtelee kuitenkin kursseittain.

Yksityiskohtaisempaa infoa kenties tuonnempana -->

Maailma on pieni

Kävelin tänään squarella ihan vaan tutustuakseni paikalliseen liike-elämään. Tarjontaa on hyvin vähän, jos sitäkään. Minunlaiselleni nuorelle kaupungilla on ainoastaan muutama kahvila, kuppila, kirjakauppa ja yksi taidegalleria. Sieltäkään en kyllä mitään voi ostaa, koska kyseisen gallerian taide näyttää olevan erittäin arvostettua. Ja olivathan taulut ja veistokset kyllä tyylikkäitä, sitä en voi kieltää.

Naisille on lisäksi muutama vaatekauppa. Oxfordissa kuulemma asustaa kohtalaisen paljon vanhoja ja rikkaita pariskuntia, joten liike-elämä on selvästi suunnattu aivan muille kuin opiskelijoille.

Törmäsin lisäksi todella erikoiseen liikkeeseen. Liike myi jonkin verran vaatteita, enimmäkseen naisille. Siellä oli pyyhkeitä, toalettipusseja, laukkuja, penaaleja, verhoja ja muutenkin kankaita. Kaikki noudatti jokseenkin samaa yksinkertaista ja tyylikästä kaavaa. Oli raitaa, palloa, värejä, unikkoa yms tms. Jottei kellekään nyt jäisi epäselväksi, mistä puhun, on tuossa vierellä vielä kuva...

Juttelin hetken liikkeen omistajan Tomin kanssa. Hän oli erittäin mukava ja innostui varsinkin siitä, että olin Suomesta! Hän (tietysti) kertoi käyneensä Helsingissä ja sanoi rakastavansa Suomea. autoin häntä englannintamaan muutaman malliston kuosin. Esitteet kyseisessä liikkeessä oli englanniksi, mutta esim. Lumimarja-mallisto on ihan omalla nimellään, eikä suinkaan snowberriesinä. Tuosta syystä ilmeisesti Amerikka ei vielä täysin ole mennyt sekaisin Marimekosta, toisin kuin suomi ja muu maailma, varsinkin Japani.

Liikkeitä on (netistä katsottuna) n. 40 eri puolilla valtoja. Tom puhui jotain olevansa toinen liike valloissa, jota en kyllä ihan tajunnut/uskonut. Mutta silti, Oxfordissa oma myymälä! Todella suuri osa ihmisistä kuvittelee, että Marimekko on pikemminkin Marim Ekko ja tulee japaniasta. Lisäksi se on erittäin vaikea lausua (kuten minunkin nimi) johtuen tuosta ärrästä.

Menekki ei kuulemma ole päätä huimaavaa, mutta liike on ollut pystyssä jo kolme vuotta. Wau.

Matkalla Memphisiin.

Jesh. Hauska viikonloppu on nyt totaalisesti takana ja pitäisi ryhdistäytyä jälleen opintielle.

Perjantaina olimme suurella porukalla Memphisissä jokilaivaristeilyllä. Tunnelma oli vallan leppoisa ja reissu ihan mukava. Viihdyttämässä oli oikea bändi, joka tanssitti porukkaa. Ja safkakin maistui. Jostain kuulin että osanottajia olisi ollut 80. Kuvasta voitte laskea todellisen määrän.

Reissu käsitti ainoastaan jokilaivaristeilyn, emmekä käyneet missään muualla.

Maanantaina Ole Miss juhli Martin Luther King -päivää lomailemalla. Kaikki toimistot ja ruokapaikat olivat kiinni, joten päätimme pienellä porukalla (8 henkeä) vuokrata kaksi autoa ja ajaa itse Memphisiin. Kulut menivät kivasti tasan 4+4. Hinnaksi kyydille tuli 20$/henk. autosta ja 5$ bensaan. Noin vertailun vuoksi vastaava reissu taksilla olisi kuulemma maksanut ~120$ suuntaansa. Toisen auton kanssa kävi hieman huono tuuri, siitä lähes tyhjeni toinen eturengas puolessa välissä matkaa. Bensa-asemia onneksi riittää vähintään jokaisessa moottoritien liittymässä, joten kävimme täysimässä sen ja selvisimme loppumatkan ilman ongelmia.

Puolentoista tunnin ajon jälkeen löysimme Wolfchase Galleria -nimisen ostarin. Paikka oli vähän niin kuin Trafford Center Manchesterissa, jos joku on joskus käynyt. Pikkaisen pienempi tosin. Tai Itäkeskus Helsingissä...


Reissu kääntyikin sitten himoshoppailuksi. Hintatiedoista hieman, alla näkyvät converset olivat alennuksessa 24,99, josta vielä puolet tippui pois. Joten: maksoin noista vain vähän päälle 12$!! Pitkähihainen huppari maksoi 13 $, jättikahvi starbucksissa 2,5$ etc etc.


Jostain syystä lupauduin ajajaksi paluumatkalle. Oli muuten ensimmäinen kerta kun ajan automaattilootalla varustettua Nissania pitkin Interstatea (55) vakionopeudensäätimen kanssa :D

Tiistaina oli koko Amerikkaa koskettava juhlapäivä. Official inauguration of the President of the United States. Eli suomeksi: Barack Obama vannoi presidentillisen valansa ja nousi valtaan. Torstaina parhaan puheensa ikinä pitänyttä astuvaa presidentti Bushia ei juuri paikallisesti lämmöllä muistella. Jos muistellaan ollenkaan. Selvästi huomaa, että usko ja luottamus häneen on laskenut jopa täällä. Uusi presidentti otettiin innolla vastaan ja kaikilla oli mahdollisuus seurata virkaanastujaisia screeniltä auditoriossa. Valan aikana jengi nousi seisomaan ja taputti raikuvasti kun Obama lopetti. Taisin jopa nähdä kyyneliä muutaman silmäkulmissa. Perinteisesti Mississippi on ollut ERITTÄIN konservatiivinen ja näissäkin vaaleissa käsittääkseni yli 60% osavaltion asukkaista äänesti McKainia. Vaikka opiskelijatkin (tätä ihmettelin hieman) ovat jokseenkin punaiseen päin, ei kukaan katkera ole Obaman voitosta. Henkilökohtaisestikin olen tyytyväinen tulokseen ja toivon tietysti kaikkea parasta sekä kansakunnalle että heidän johtajalleen.

Ilma Washingtonissa näytti aurinkoiselta samalla kun täällä Oxfordissa koimme omituisen luonnonilmiön. Satoi lunta! (alla todisteet, valkoinen on juuri sitä ihteään) Ohutta pakkaslunta tuli kohtalaisen pitkäänkin, vaikkei se maalla pysynytkään. Kummasti katosi Katukiveyksen väliin ja ruohonjuuriin. Silti tyytyväisenä sain selitellä ihmisille, kuinka tämä on pieni pala kotimaata. Muut eivät kauheasti tykänneet ja monet kiroilevat lunta, koska se tietää myös kylmyyttä.

On elo täällä ihanaa

Noh, ei se nyt IHAN niin herkkua ole. Tai on se. Melkein...

Nyt useamman päivän jälkeen alan pikkuhiljaa tottua paikalliseen meininkiin. Kulttuuriero on huomattava, vaikka tässä ei varsinaisesti ole mitään ihmeellistä. Kaikki kun on tuttua TV.stä. Kieli on tietysti kaikista suurin asia, johon pitää tottua. Mutta sekin alkaa tosiaan jo nt sujua ainakin kohtuullisella tavalla.

Mitä nyt kieleen tulee, tervehtiminen varsinkin opiskelijakulttuurissa on hieman hämäävää. Kaikkihan muistavat koulun englannin oppimäärästä perus "how are you doing?" "I'm fine thanks, you?" etc. Täällä käytävillä miehet tervehtivät toisiaan "Hey whassup?" ja siihen yleensä vastataan toisella whassupilla. Ei siis vastata tai kerrota mitään sen ihmeellisempää. Ja kaupan (lue: walmartin) kassallakin kysellään kuulumisia jatkuvasti. Kohteliaana minä siihen yleensä vastaan, vaikka en oikein osaa sanoa kuuluuko se paikallisiin tapoihin.

Tuossa vielä kuva kämpästäni. On se hieman karu mutta asuttava. Kunhan vielä kämppikseni saapuu niin pystyn ehkä levittäytymään itsekin paremmin. Nyt osa hänen tavaroistaan ojuu vähän missä lojuu.

Kulkeminen kampusalueella on todella helppoa. Kävellen pääsen ihan mihin tahansa.Siirtyminen kampusalueelta kauppaan tai keskustaan (kaksi eri aluetta, walmart ja "square") on tehty mahdollisimman vaivattomasti. Viimevuonna Oxfordiin perustettiin "public transit", joka on siis bussivuoro. Vuoroja on kahdenlaisia, joista sininen kulkee itä-länsisuunnassa walmart-Ole miss-Square ja punainen linja sitten ytimen läpi pohjoiseen ja etelään. Parasta: se ei maksa mitään! Busseja kulkee molempiin suuntiin Ole missistä puolen tunnin välein. Itselläni on noin 200m matka lähimmälle pyskälle. Neat!

Kävimme vielä tutustumassa eilen illalla paikalliseen ravitsemusliikkeeseen. Perjantai-illaksi tunnelma oli rauhallinen. Budweiser maksaa baarissa häppärin aikaan 2$ ja muuten 2,75. Tutustumassa oli (kuvassa vasemmalta oikealle) Annica (Ruotsi), minä, Silja, Ulrich (Saksa), sekä mentorimme Ana (Moldova) ja Orwa (Jordan). Hauskaa oli.

Saapuminen

Nyt kirjoitan täältä Oxfordista. Saapuminen tänne sujui erittäin rauhallisesti ja leppoisasti. Meitä kentällä vastassa oli paikallinen vahtariopas Ruth. Samoihin aikoihin saapui myös saksalainen Ulrich. Mahduimme tavaroinemme erinomaisesti suureen pakuun, jolla Ruth kuljetti meidät Oxfordiin ja asuntoloiden eteen. Saimme häneltä paljon infoa tulevasta ja muutenkin elämästä ja opiskelusta Ole mississä. Ja paljon tulee varmasti vielä eteen.

Asuntola sinänsä vaikuttaa elävältä yhteisöltä, kunhan tänne saapuvat muutkin opiskelijat. Koulut alkavat vasta ensiviikon keskiviikkona, joten kauheasti ihmisiä täällä ei ole. Tapasin oman kerrokseni johtavan ppilaan Shankin ja hän toivotti tervetulleeksi. Oma kämppikseni ei vielä ole saapunut, tulee luultavasti viikonlopun aikana.

Kämppä vaikuttaa... noh... kuvaa en ota ettei äiti saa sätkyä :) Ehkä mikä tahansa poikien asuntola voi näyttää ja vaikuttaa tältä. Asunto on yllätyksekseni kolmen hengen, vaikka ei meitä pitäisi olla kuin kaksi. Toinen edellisistä asukkaista oli kuulemani mukaan saanut kehoituksen poistua syystä tahi kolmannesta.

Täytyy tänään yrittää kävästä paikallisessa marketissa, Wal-Martissa. Huomasin jo nyt muutaman asian, joita kipeästi tarvitsen. Släbärit ovat ensimmäiset, niitä kun en omista vielä ollenkaan. Nyt lähden vaihtareille tarkoitettuun viralliseen orientaatiotilaisuuteen, jossa kuulemme lisää täällä olostamme. Ja tänään muutenkin luvassa opiskelijakorttien hankinta (ilman sitä en pääse edes asuntolaan sisään) sekä jonkinasteista paperisotaa.

Matkalle -->

Lähtö lähestyy. Tässä vaiheessa sitä ei voi enää muuta kun toivoa että kaikki tulee mukaan ja hommat skulaa. Tutkailin varsinkin Chicagon kenttää, jossa minulla on toinen lentokoneen vaihto. Näyttääpä jännältä, pääsee junaan terminaalia vaihtaessa. Siellä ne pahimmat tulli- ja maahantulovirkailijat varmaan tapaan. Onneksi on miltei kolme tuntia aikaa setviä itsensä virallisesti Yhdysvaltain maaperälle. Ja jatkolennolle Memphisiin.

Blogin ideasta vielä: Tätä kirjoittelen teille kaikille, jotka kuitenkin kyselisivät "mitä kuuluu / mitä teet / miten voit?" Kommentteja saa jättää teksteihin, jos mieli tekee. Lukaisen ne läpi vähintään silloin kun kirjoittelen jotain uutta, kenties useamminkin. Katsoo miten aikaa jää. Jos pelkäätte, että terveisenne ei kestäisi simuloitua ennakkosensuuria, voitte toki henkilökohtaisemmin laittaa jalmari[piste]pirhonen[ät]jyu[piste]fi. Seuraan molempien koulujen sähköpostia luultavasti päivittäin.

Pääasiallisesti tulen opiskelemaan toukokuun puoleen väliin asti. Tästä syystä en aio kirjoittaa blogiin "opiskelen...opiskelen...opiskelen..." Toukokuun lopun ja kesäkuun suunnitelmiin kuuluu lähinnä matkustelu. Kohteita en ihan vielä tiedä, mutta veikkaan jotain isoa :P Niistä juttuja sitten kun aika koittaa

Hyvää pääsiäistä, vappua ja juhannusta, jos ei aiemmin nähdä! Minä lähden nyt matkalle!

Asuntoasiaa

Hui hai!

Lähtö alkaa olla ihan nurkilla. Tässä viikonlopun aikana luvassa lähinnä pakkailua ja funtsimista. Pääasiassa rinkkaan tiensä löytää keskikokoinen määrä kevät/kesävaatteita. Muutamalla paidalla ja parilla parilla sukkia ajattelin pärjätä aluksi perille. Sieltähän sitä sitten vaattehia saa edulliseen hintaan. Ja paidat lisäksi on sellaisia mitä ei ihan perus henkkamaukasta sitten löydykään. Tai näin toivoin.

Käsimatkatavaroihin reppuun olen ajatellut lähinnä elektroniikan (mac, kamera, puhelin latureineen ja adapterilla), sekä kenties hammasharjan ja vaihtovaatekerran. Ikinä ei voi tietää, löydänkö rinkkani samasta kaupungista kahden lentokoneen vaihdon jälkeen. Joten onpahan vähän puskuria.

Sitten varsinaiseen asiaan. Asuntohakemukseni on mennyt läpi ja sain kämpän. Ruhtinaallisen noin 15 m^2 huoneen jakaa kanssani John. Saattaapi olla jopa natiivi, jota pienesti toivoinkin. Asun Stockard buildingissa kampusalueen laitamilla. Huoneeni numero on 613, joten veikkaan kuudetta kerrosta (luonnollisesti). Tästä komeudesta saan maksaa 1730$ koko lukukaudesta. Se tekee noin 1300-1400€. Yksiötä olisin voinut hakea, mutten hetkeäkään edes miettinyt sitä. Tämä on halvempi ja saattaa olla elämäni ainut mahdollisuus asua kunnon solussa (Varppaajalla vierailleet ymmärtävät mistä on kyse). Tavaroiden puolesta tietysti hieman mietityttää, mutten usko mitään hämminkiä syntyvän. Tällainen asuminen on täysin normaalia Jenkeissä sékä muualla maailmassa, suomalaiset eivät vain ole tottuneet jakamaan oikeastaan yhtään mitään. Juroa kansaa.

Mies- ja naisopiskelijat asuvat aina eri rakennuksissa. Kuvassa näkyvä "twin towers" on myös jaettu niin, että toisessa tornissa asuvat miehet ja toisessa naiset. Parisuhteellisille olisi myös tarjolla kaksioita, mutta niistä tietenkin pyydetään korkeampaa hintaa. Kaikki kampusalueen asuinrakennukset ovat oikeastaan yhdessä ryppäässä. Vanhemmat ja matalammat rakennukset ovat vieri vieressä saman kadun varrella, ja pari uudempaa taloa sitten hieman sivussa, mutta kuitenkin näköetäisyyden päässä. Vaikka laidassa asunkin, on minulla fysiikan laitokselle ja kampusalueen keskukseen kävelymatkaa arviolta 5-10 min.

Jos haluatte lukea hieman eriväristä versiota sattumista ja tapahtumista Oxfordissa, suosittelen piipahtamaan ystäväni ja matkakumppanini Siljan blogissa http://mississilja.blogspot.com/ . Olemme alusta asti suunnitelleet ja toteuttaneet tätä matkaa. Ja hyötyä siitä on ollutkin. Kaksin asiat on tullut käytyä läpi paljon paremmin kuin jos itsekseen olisi pitänyt taistella läpi uskomattoman tiheän byrokratiaviidakon. Mutta jännällä tavalla sekään ei näemmä ihan kaikelta pelasta ;)

Odotusta ilmassa.

Hyvää uutta vuotta 2009!

Nyt on joulut ja juhlat menneet. Orimattilaan saavuin ennen joulua Jyväskyläntavarani mukana. Taakse jäi asunto jyväsjärven rannalta, näemme taas heinäkuussa! Vuokrasimme asunnon kalustettuna siksi aikaa kun olen poissa. Vaikeaa se oli tyhjentää ja alakerran varasto on kattoon asti täysi.

Voisi kuvitella että kolmen viikon odottelu täällä tuntuisi ikuisuudelta. Toisin on asiat. Vaikka en ole odottanut mitään niin paljon kuin vaihtoaikaani, on pari viikkoa suorastaan hävinnyt kaiken tohinain keskellä.

Vaikeinta tässä kaikessa on sanoa lähimmilleen ja tutuilleen heihei. Huomasin yllätyksekseni, että minullekin tuli kauhea tarve nähdä jokainen erikseen ja hyvästellä kaikki henkilökohtaisesti. Yksi kerrallaan. Valitettavasti kaikkia en ehdi nähdä tai vaihtaa kuulumisia. Anteeksi tästä.

10 aamua koneen nousuun...