Maanantai on ylläreitä täynnään. Alan jopa pitämään maanantaista, sillä koskaan ei tiedä mitä se tuo tullessaan.
Tänään alkoi Spring Break no. 2. Kyse on viikon mittaisesta tapahtumasta, jonka järjestää Ole Miss Housing. Kai. Joka päivä on jossain päin campusaluetta jotakin tapahtumaa, musiikkia, peliä, safkaa... Tänään oli naapuridormin (Kincannon) edessä lentipalloa, sink tank, hodareita, raksuja ja limsaa. Tämähän passasi, olin juuri menossa syömään illallista cafeteriaan kun hoksasin suuren määrän ihmisiä ja älämölöä matkallani. Rillatut hodarit maistuivat ja niitten avulla jaksoin painiskella orgaanisen kemian kanssa.
Kaikki tällainen on ainoastaan hyväksi. Tapasin taas joukon uusia ihmisiä, joiden nimiä en nyt valitettavasti muista, mutta hauskaa sakkia silti. Opiskelijoita, joihin en muuten missään törmäisi. On suorastaan ihailtavaa kuinka joku saa tällaisia ideoita ja kuinka monella on intoa toteuttaa. Ja se kaikki työ ja vaiva siirtyy opiskelumoraaliin. Lisää näitä!
Muuten olin suorastaan yllättynyt, että selvisin takaisin rytmiin niinkin nopeasti. Odotin saavani kaamean masennuskohtauksen, kun kaikki se kiva mitä loman aikana tapahtui muuttuisi arkiseksi aherrukseski. Mitä nyt pikkaisen unirytmin korjausta, ja siinä kaikki :)
Akustiikan kokeesta tuli 98/100, joten opinnotkin sujuvat hyvää tahtia. Tällä viikolla kemiasta uusi koe, joten eipä ole paljoa aikaa lepäillä laakereillaan.
31. maaliskuuta 2009
25. maaliskuuta 2009
Lomailua Etelästä pohjoiseen
Huh mikä reissu. Mutta oli todellakin sen arvoinen.
Lähdimme lauantaina 14.3. aamu kolmen jälkeen ajelemaan kohti Destiniä, Floridaa. Yrityksistä huolimatta emme saaneet käyttöömme gps-paikanninta, joten jouduimme turvautumaan paperikarttoihin. Nukuin ensimmäisen pätkän, jonka aikana ilmeisesti highway Oxfordista Tupeloon oli suljettu ja jouduimme pienelle seikkailureitille. Silja hoiti tilanteen hienosti ja olimme selvillä vesillä kun minä siirryin rattiin. Matka kesti yhteensä reilut 8 tuntia muutalla tauolla.
Destinissä säiden puolesta ei käynyt ihan paras mahdollinen flaksi, oli pilvistä/viileää/sateista lauantaista maanantaihin. Onneksi aurinko kuitenkin antoi parhaansa edes tiistaina, jolloin ainoastaan löhöilimme rannalla ennen ajoa takaisin. Uin kuitenkin meressä (se oli lämmin etenkin kylmempinä päivinä), otin mollikkaa, heittelin frisbeetä... Mitä nyt kunnon rantalomaan kuuluu. Aallotkin oli mielekkään miehekkäät. Lisäksi tutustuimme joukkoon opiskelijoita Oklahomasta, jotka kutsuivat meidät viettämään iltaa heidän taloonsa. Ne oli hyvät juhlat.
Asuimme 5 hengen vuokratussa condossa 100 metrin päässä rannasta. Meitä yhteensä oli 9, joten hieman tiivis tunnelma oli. Jaoimme tilan Wyomingilaisten kanssa, jotka sen varsinaisesti oli vuokrannut. Erittäin mukavaa sakkia kaikki.
Alueena Destin oli yllättävän suuri, mutta erittäin rauhallinen. Lonely Planetilla ei ollut kaupungista sanottavaa ollenkaan, joten spring breakin ulkopuolella kaupunki tuntuu olevan lähinnä perheille suunnattu tyyni rantaparatiisi. Nyt tietysti tilanne oli aivan toinen, sillä opiskelijoita oli tuhansittain. Voisin kenties palata vielä Destiniin ja perustaa oman hotellin alla olevan viereen. Nimeksi antaisin "The Brotherhood of Steel".
Hyvin nukutun 3 tunnin jälkeen keskiviikkoaamuna saimme ensin kyydin Memphisiin, josta hyppäsimme Megabusiin kohti Chicagoa. Matka kesti n. 10 tuntia. Illalla saavuttuamme otimme taksit asuinpaikkoihimme. Nukuin yöni Arlington Hostellissa, parinkymmenen minuutin matkan päässä keskustasta eli "The Loopista". Asuinympäristö oli erittäin viihtyisä ja rauhallinen, eikä hostellistakaan löytynyt valittamisen varaa. Vaikka hain halvimpaan ja suurimpaan mahdolliseen dormiin, nukuin neljän hengen huoneessa ja maksoin 33$/yö. Mielestäni kohtuullista. 5 minuutin kävely lähimmälle metroasemalle, jolla pääsin oikeastaan kaikkialle, mihin halusinkin. Ja metro kulki vielä läpi vuorokauden, joka oli erittäin hyvä asia. Muutenkin Chicagosta jäivät päällimmäisenä mieleen adjektiivit siisti, ystävällinen, helppo...
Mitä sitten tein Chicagossa? Meillä oli kaksi ohjaajaa matkalla, jotka sanoivat mitä he aikoisivat kunakin päivänä tehdä. Saimme itse päättää, menisimmekö mukaan vai seikkailisimmeko itseksemme. Henkilökohtaisesti puolet ajasta olin ryhmän mukana ja puolet kuljeskelin itse omien intressieni perässä. Kävin katsastamassa Van Goghia sekä muuta perinteistä taidetta Art Institutessa, sekä uudempaa ja eksoottisempaa muotoilua Museum of Contemporary Artsissa. Ei se nyt Kiasmaa voita, mutta erittäin hieno näyttely joka tapauksessa. Jos arkkitehdeille sanoo nimi Buckminster Fuller, saa olla mielissään ;)
Lisäksi kävimme katsastamassa Lincoln Parkin eläintarhan, joka oli ilmaiseksi kohteeksi erittäin kattava. Muutamat eksoottisimmat elikot (esim elefantti) oli edelleen talviteloilla, mutta kyllä siellä kuhina jo kävi. Enpä ole eläissäni ollut viiden sentin päässä ilmielävästä tiikeristä.
Silja älysi katsastaa pelitilanteen NHL.n saralla. Perjantai-iltana suuntasimme United Centeriin, Chicago Blackhawksien kotiareenalle. Inkkareita vastassa oli Edmonton Oilers. Areena oli huikea, etenkin Synergia halliin verrattuna. 20 500 paikkainen halli oli lähes täynnään ja tunnelma sen mukainen. Meille oli tarjolla ainoastaan seisomapaikkoja aivan ylimmältä piippuhyllyltä, mutta näkymä oli silti hyvä. Saimme vielä tavaraa koko rahan edestä, peliin mahtui yksi rangaistuslaukaus, jatkoaika sekä rankkarit. Vahinko vain että ottelu päättyi 4-5 vieraiden hyväksi.
Olin itse tilannut lipun DeVotchKan keikalle Riviera Theatreen. Tapahtuma oli minifestivaali, jossa oli kolme muuta bändiä tuon lisäksi. Varsinainen pääesiintyjä oli Les Claypool, Primus-bändin basistin oma projekti. Sali oli todella upea pieni ja vanha oopperasali, joka oli muunnettu nykyaikaisempien vaatimusten mukaan. Meidän ryhmästä oli ainoa siellä, mutten suinkaan ollut yksin. Tapahtuma oli loppuun myyty. festarilippu 31$, plus posti- ym kuluja melkein kymppi lisää. Oli silti hankkimisen arvoinen. Livemusiikki on jotain, mihin mielelläni panostan. Varsinkin tällaissa tapauksissa.
Vähän harmittaa että päivät selvästi loppuivat kesken. Olisin mielelläni jäänyt etenkin Chicagoon pariksi ylimääräiseksi päiväksi, sillä tekemistä ja näkemistä olisi kyllä riittänyt. Rakastan tuota kaupunkia. Eikä Floridassakaan ollut valittamista. Kaiken kaikkiaan college-kulttuurin yksi päätapahtumista oli kohdallani enemmän kuin onnistunut. Näillä eväillä pitäisi jaksaa vielä reilu kuukausi puurtaa kursseilla ennen loppukokeita toukokuun alussa. Kylläpäs se aika lentääkin.
Tuossa vielä kuva kaupungista 96 kerroksesta auringon laskiessa. Ja alempana kuva Oxford-iskuryhmästä (ylärivissä Silja, Hidemi, Mariam, Yumi, Kyoko, Boram, Hyejin, Yeani, minä, Maury sekä Maria. Toisessa rivissä Paulina, Paloma sekä Pilar. Alimmaisena Franz ja Michael) sekä suuresta kromatusta pavusta.
Niin, matkaa tein kaiken kaikkiaan taipaleella Oxford-Destin-Oxford-Chicago-Oxford yhteensä noin 2100 mailia ehkä hieman ylikin. Kilometreissä tuo tarkoittaa noin 3400. Tunteja tien päällä vietin yhteensä puolentoista vuorokauden edestä, noin 34 tjsp. Kilsoihin tai aikoihin en laske kokemuksia paikallisliikenteessä, tai kauppareissuja destinissä.
Lähdimme lauantaina 14.3. aamu kolmen jälkeen ajelemaan kohti Destiniä, Floridaa. Yrityksistä huolimatta emme saaneet käyttöömme gps-paikanninta, joten jouduimme turvautumaan paperikarttoihin. Nukuin ensimmäisen pätkän, jonka aikana ilmeisesti highway Oxfordista Tupeloon oli suljettu ja jouduimme pienelle seikkailureitille. Silja hoiti tilanteen hienosti ja olimme selvillä vesillä kun minä siirryin rattiin. Matka kesti yhteensä reilut 8 tuntia muutalla tauolla.
Destinissä säiden puolesta ei käynyt ihan paras mahdollinen flaksi, oli pilvistä/viileää/sateista lauantaista maanantaihin. Onneksi aurinko kuitenkin antoi parhaansa edes tiistaina, jolloin ainoastaan löhöilimme rannalla ennen ajoa takaisin. Uin kuitenkin meressä (se oli lämmin etenkin kylmempinä päivinä), otin mollikkaa, heittelin frisbeetä... Mitä nyt kunnon rantalomaan kuuluu. Aallotkin oli mielekkään miehekkäät. Lisäksi tutustuimme joukkoon opiskelijoita Oklahomasta, jotka kutsuivat meidät viettämään iltaa heidän taloonsa. Ne oli hyvät juhlat.
Asuimme 5 hengen vuokratussa condossa 100 metrin päässä rannasta. Meitä yhteensä oli 9, joten hieman tiivis tunnelma oli. Jaoimme tilan Wyomingilaisten kanssa, jotka sen varsinaisesti oli vuokrannut. Erittäin mukavaa sakkia kaikki.Alueena Destin oli yllättävän suuri, mutta erittäin rauhallinen. Lonely Planetilla ei ollut kaupungista sanottavaa ollenkaan, joten spring breakin ulkopuolella kaupunki tuntuu olevan lähinnä perheille suunnattu tyyni rantaparatiisi. Nyt tietysti tilanne oli aivan toinen, sillä opiskelijoita oli tuhansittain. Voisin kenties palata vielä Destiniin ja perustaa oman hotellin alla olevan viereen. Nimeksi antaisin "The Brotherhood of Steel".
Hyvin nukutun 3 tunnin jälkeen keskiviikkoaamuna saimme ensin kyydin Memphisiin, josta hyppäsimme Megabusiin kohti Chicagoa. Matka kesti n. 10 tuntia. Illalla saavuttuamme otimme taksit asuinpaikkoihimme. Nukuin yöni Arlington Hostellissa, parinkymmenen minuutin matkan päässä keskustasta eli "The Loopista". Asuinympäristö oli erittäin viihtyisä ja rauhallinen, eikä hostellistakaan löytynyt valittamisen varaa. Vaikka hain halvimpaan ja suurimpaan mahdolliseen dormiin, nukuin neljän hengen huoneessa ja maksoin 33$/yö. Mielestäni kohtuullista. 5 minuutin kävely lähimmälle metroasemalle, jolla pääsin oikeastaan kaikkialle, mihin halusinkin. Ja metro kulki vielä läpi vuorokauden, joka oli erittäin hyvä asia. Muutenkin Chicagosta jäivät päällimmäisenä mieleen adjektiivit siisti, ystävällinen, helppo...
Mitä sitten tein Chicagossa? Meillä oli kaksi ohjaajaa matkalla, jotka sanoivat mitä he aikoisivat kunakin päivänä tehdä. Saimme itse päättää, menisimmekö mukaan vai seikkailisimmeko itseksemme. Henkilökohtaisesti puolet ajasta olin ryhmän mukana ja puolet kuljeskelin itse omien intressieni perässä. Kävin katsastamassa Van Goghia sekä muuta perinteistä taidetta Art Institutessa, sekä uudempaa ja eksoottisempaa muotoilua Museum of Contemporary Artsissa. Ei se nyt Kiasmaa voita, mutta erittäin hieno näyttely joka tapauksessa. Jos arkkitehdeille sanoo nimi Buckminster Fuller, saa olla mielissään ;)
Lisäksi kävimme katsastamassa Lincoln Parkin eläintarhan, joka oli ilmaiseksi kohteeksi erittäin kattava. Muutamat eksoottisimmat elikot (esim elefantti) oli edelleen talviteloilla, mutta kyllä siellä kuhina jo kävi. Enpä ole eläissäni ollut viiden sentin päässä ilmielävästä tiikeristä.
Silja älysi katsastaa pelitilanteen NHL.n saralla. Perjantai-iltana suuntasimme United Centeriin, Chicago Blackhawksien kotiareenalle. Inkkareita vastassa oli Edmonton Oilers. Areena oli huikea, etenkin Synergia halliin verrattuna. 20 500 paikkainen halli oli lähes täynnään ja tunnelma sen mukainen. Meille oli tarjolla ainoastaan seisomapaikkoja aivan ylimmältä piippuhyllyltä, mutta näkymä oli silti hyvä. Saimme vielä tavaraa koko rahan edestä, peliin mahtui yksi rangaistuslaukaus, jatkoaika sekä rankkarit. Vahinko vain että ottelu päättyi 4-5 vieraiden hyväksi.
Olin itse tilannut lipun DeVotchKan keikalle Riviera Theatreen. Tapahtuma oli minifestivaali, jossa oli kolme muuta bändiä tuon lisäksi. Varsinainen pääesiintyjä oli Les Claypool, Primus-bändin basistin oma projekti. Sali oli todella upea pieni ja vanha oopperasali, joka oli muunnettu nykyaikaisempien vaatimusten mukaan. Meidän ryhmästä oli ainoa siellä, mutten suinkaan ollut yksin. Tapahtuma oli loppuun myyty. festarilippu 31$, plus posti- ym kuluja melkein kymppi lisää. Oli silti hankkimisen arvoinen. Livemusiikki on jotain, mihin mielelläni panostan. Varsinkin tällaissa tapauksissa.
Vähän harmittaa että päivät selvästi loppuivat kesken. Olisin mielelläni jäänyt etenkin Chicagoon pariksi ylimääräiseksi päiväksi, sillä tekemistä ja näkemistä olisi kyllä riittänyt. Rakastan tuota kaupunkia. Eikä Floridassakaan ollut valittamista. Kaiken kaikkiaan college-kulttuurin yksi päätapahtumista oli kohdallani enemmän kuin onnistunut. Näillä eväillä pitäisi jaksaa vielä reilu kuukausi puurtaa kursseilla ennen loppukokeita toukokuun alussa. Kylläpäs se aika lentääkin.
Tuossa vielä kuva kaupungista 96 kerroksesta auringon laskiessa. Ja alempana kuva Oxford-iskuryhmästä (ylärivissä Silja, Hidemi, Mariam, Yumi, Kyoko, Boram, Hyejin, Yeani, minä, Maury sekä Maria. Toisessa rivissä Paulina, Paloma sekä Pilar. Alimmaisena Franz ja Michael) sekä suuresta kromatusta pavusta.
Niin, matkaa tein kaiken kaikkiaan taipaleella Oxford-Destin-Oxford-Chicago-Oxford yhteensä noin 2100 mailia ehkä hieman ylikin. Kilometreissä tuo tarkoittaa noin 3400. Tunteja tien päällä vietin yhteensä puolentoista vuorokauden edestä, noin 34 tjsp. Kilsoihin tai aikoihin en laske kokemuksia paikallisliikenteessä, tai kauppareissuja destinissä.
14. maaliskuuta 2009
It's freaking SPRING BREAK!
Seuraa yksi matkani kohokohdista: viikon mittainen sekoiluloma Floridassa Destinissä sekä Chicagossa!
Niin, amerikkalaisen collegekulttuurin yksi vuosittaisista kohokohdista on juurikin spring break, eli kevätloma maaliskuussa. Suomalaista hiihtolomaa vastaava, mutta tarkoitukseltaan täysin erilainen hengähdystauko onkin paikallaan, sillä opintoni on suurin piirtein puolessa välissä. Ei, täällä emme hiihdä emmekä luistele, vaan kaikki (etenkin etelässä syntyneet/asuneet) suuntaavat mahdollisimman lämpimiin rannikolle. Henkilökohtaisesti sekoilut taitaa jäädä ehkä hieman vähemmälle, mutta aion silti nauttia täysin rinnoin.
Viime viikot olen ollut aika kiireinen kokeiden kanssa. Viimeisen parin viikon aikana niitä olen tehnyt 5, joten uurastettuakin on tullut. Arvosanoihini olen tähän mennessä ollut tyytyväinen. Parhaiten olen pärjännyt astronomiassa, jossa edelleen olen arvosteluasteikon yläpuolella (108% 100%.sta). Noh, se onkin aika helppoa. Viimeisenä uurastuksena oli eilen torstaina ollut akustiikan mid-term, eli ihan vakavasti otettava välikoe. Hauskaa tuossa kokeessa oli se, että saimme ennen koetta kotitehtäväksi yhden koetehtävistä. Tehtävänä oli suunnitella sopiva 25 pisteen koetehtävä, ratkaista se ja antaa vielä pisteytysasteikkokin. Tehtävä oli meille tuon 25 pisteen arvoinen (JYU:n professoireille *vinkki vinkki*). Vaikka tuon sai tehdä täysin itsenäisesti omalla ajallaan, oli suunnittelu yllättävän haastavaa mutta samalla erittäin mielekästä. Itse käytin aikaa tuohon reilut kaksi tuntia. Maksimit siis 100 koko kokeessa, ja varsinaisena tenttipäivänä palautimme tuon sekä teimme kolme muuta. Koe oli open notes + open book, eli materiaalia sai käytännössä olla niin paljon kuin tahtoi. mutta kirjalla sekä luentomuistiinpanoilla pärjäsi kyllä aivan hyvin. Loman jälkeen saamme kokeet takaisin, toivotaan että meni hyvin.
Viikko sitten teimme pienen päivän tutustumisen Memphisiin. Kävimme Rock & Soul Museumissa sekä NBA-pelissä Memphis Grizzlies vs. Philadelphia 76'ers. Aikataulu hieman petti, joten meillä oli museovierailuun aikaa esittelyvideon jälkeen reilu vartti. Siinä hädin tuskin ehti juosta systeemin läpi ja katsoa mitä siellä on, tutustumatta sen tarkemmin. Museo sisälsi etenkin Memphisin alueen musiikin historian kehityksen 1910 luvulta lähtien sisältäen bluesin, jazzin, rockin...
Etelä-Korealaista kauneutta: seurassani Hyejin sekä Yeani
Silja FedEx Forumin edessä (NBA-stadion)
Alkutunnelmia kansallislaulun aikaan (kokeilemisen arvoinen)
Aloitusheitto
Itse peli oli myös elämys. Vaikka en ihan kauheasti ole ennen urheilua seurannut, etenkään koripallua, niin nautin kyllä tuosta. Täällä muutenkin jengi seuraa kaikenlaista peliä mielestäni hieman aktiivisemmin noin yleensä. Ja sen verran sopeutuvainen olen, että pystyn kyllä hurraamaan lähes mille tahansa joukkueelle etenkin heidän kotikentällään. Vaikka kumpikaan joukkueista ei nyt listan kärjessä keikukaan, peli oli todella tasaväkinen sekä mielenkiintoinen. Kävin tätä ennen katsastamassa yhden Ole Miss vs Alabama miesten korispelin, ja siinä kävi hieman huonompi tuuri. Vahinko vain että nyt Grizzlies hävisi 105-110.
Niin. Sitten siihen spring breakiin. Odotettavissa on kolmen päivän rantaloma Destinissä, Floridassa Meksikonlahden rannalla. En siis mene Miamiin. Destin sijaitsee ihan Floridan kulmassa Pensacolan ja Panama Cityn välissä. Toivotaan lämmintä säätä (toisin kuin nyt Oxfordissa +2 ja sataa vettä). Lähdemme kampukselta lauantaina kolmen aikaan aamuyöllä, jotta voimme nauttia lauantaistakin perillä. Ajomatka on pysähdyksineen arviolta kahdeksan tuntia, ehkä vähän yli.
Palaamme Destinistä tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Hetken välitilan jälkeen keskiviikkona nokka kohti pohjoista Chicagoa. Luvassa on ainakin baseballia sekä toivottavasti NHL:lää. Lisäksi olen tilannut lipun DeVotchKan keikalle Riviera Theatreen. Odotan sitä innolla.
Viikon päästä olen taas näistäkin reissuista kokemuksia rikkaampi. Raportoimista siis riittää jatkossakin.
Hyvää työviikkoa kaikille!
Niin, amerikkalaisen collegekulttuurin yksi vuosittaisista kohokohdista on juurikin spring break, eli kevätloma maaliskuussa. Suomalaista hiihtolomaa vastaava, mutta tarkoitukseltaan täysin erilainen hengähdystauko onkin paikallaan, sillä opintoni on suurin piirtein puolessa välissä. Ei, täällä emme hiihdä emmekä luistele, vaan kaikki (etenkin etelässä syntyneet/asuneet) suuntaavat mahdollisimman lämpimiin rannikolle. Henkilökohtaisesti sekoilut taitaa jäädä ehkä hieman vähemmälle, mutta aion silti nauttia täysin rinnoin.
Viime viikot olen ollut aika kiireinen kokeiden kanssa. Viimeisen parin viikon aikana niitä olen tehnyt 5, joten uurastettuakin on tullut. Arvosanoihini olen tähän mennessä ollut tyytyväinen. Parhaiten olen pärjännyt astronomiassa, jossa edelleen olen arvosteluasteikon yläpuolella (108% 100%.sta). Noh, se onkin aika helppoa. Viimeisenä uurastuksena oli eilen torstaina ollut akustiikan mid-term, eli ihan vakavasti otettava välikoe. Hauskaa tuossa kokeessa oli se, että saimme ennen koetta kotitehtäväksi yhden koetehtävistä. Tehtävänä oli suunnitella sopiva 25 pisteen koetehtävä, ratkaista se ja antaa vielä pisteytysasteikkokin. Tehtävä oli meille tuon 25 pisteen arvoinen (JYU:n professoireille *vinkki vinkki*). Vaikka tuon sai tehdä täysin itsenäisesti omalla ajallaan, oli suunnittelu yllättävän haastavaa mutta samalla erittäin mielekästä. Itse käytin aikaa tuohon reilut kaksi tuntia. Maksimit siis 100 koko kokeessa, ja varsinaisena tenttipäivänä palautimme tuon sekä teimme kolme muuta. Koe oli open notes + open book, eli materiaalia sai käytännössä olla niin paljon kuin tahtoi. mutta kirjalla sekä luentomuistiinpanoilla pärjäsi kyllä aivan hyvin. Loman jälkeen saamme kokeet takaisin, toivotaan että meni hyvin.
Viikko sitten teimme pienen päivän tutustumisen Memphisiin. Kävimme Rock & Soul Museumissa sekä NBA-pelissä Memphis Grizzlies vs. Philadelphia 76'ers. Aikataulu hieman petti, joten meillä oli museovierailuun aikaa esittelyvideon jälkeen reilu vartti. Siinä hädin tuskin ehti juosta systeemin läpi ja katsoa mitä siellä on, tutustumatta sen tarkemmin. Museo sisälsi etenkin Memphisin alueen musiikin historian kehityksen 1910 luvulta lähtien sisältäen bluesin, jazzin, rockin...
Etelä-Korealaista kauneutta: seurassani Hyejin sekä Yeani
Silja FedEx Forumin edessä (NBA-stadion)
Alkutunnelmia kansallislaulun aikaan (kokeilemisen arvoinen)
AloitusheittoItse peli oli myös elämys. Vaikka en ihan kauheasti ole ennen urheilua seurannut, etenkään koripallua, niin nautin kyllä tuosta. Täällä muutenkin jengi seuraa kaikenlaista peliä mielestäni hieman aktiivisemmin noin yleensä. Ja sen verran sopeutuvainen olen, että pystyn kyllä hurraamaan lähes mille tahansa joukkueelle etenkin heidän kotikentällään. Vaikka kumpikaan joukkueista ei nyt listan kärjessä keikukaan, peli oli todella tasaväkinen sekä mielenkiintoinen. Kävin tätä ennen katsastamassa yhden Ole Miss vs Alabama miesten korispelin, ja siinä kävi hieman huonompi tuuri. Vahinko vain että nyt Grizzlies hävisi 105-110.
Niin. Sitten siihen spring breakiin. Odotettavissa on kolmen päivän rantaloma Destinissä, Floridassa Meksikonlahden rannalla. En siis mene Miamiin. Destin sijaitsee ihan Floridan kulmassa Pensacolan ja Panama Cityn välissä. Toivotaan lämmintä säätä (toisin kuin nyt Oxfordissa +2 ja sataa vettä). Lähdemme kampukselta lauantaina kolmen aikaan aamuyöllä, jotta voimme nauttia lauantaistakin perillä. Ajomatka on pysähdyksineen arviolta kahdeksan tuntia, ehkä vähän yli.
Palaamme Destinistä tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Hetken välitilan jälkeen keskiviikkona nokka kohti pohjoista Chicagoa. Luvassa on ainakin baseballia sekä toivottavasti NHL:lää. Lisäksi olen tilannut lipun DeVotchKan keikalle Riviera Theatreen. Odotan sitä innolla.
Viikon päästä olen taas näistäkin reissuista kokemuksia rikkaampi. Raportoimista siis riittää jatkossakin.
Hyvää työviikkoa kaikille!
5. maaliskuuta 2009
4/4 Phys521 Introduction to Acoustics
Päätetään tämä saaga käymistäni kursseista.
Phys 521 Introduction to acoustics on suomeksi johdatus akustiikkaan. Kurssin numero 521 tarkoittaa vuosiajoituksessa viidettä vuotta. Huomion arvoinen asia on, että keskimäärin collegetutkinto kestää neljä vuotta. Kurssi onkin mixed grad-undergrad, eli siellä on sekä normi- että jatko-opiskelijoita. Jälkimmäisten täytyy kurssin aikana tehdä jonkin sortin isompi projekti ollakseen arvoisensa kurssilla, mutta minulta sitä ei vaadita.
Kurssina tämä on eniten minun tasoani vastaavaa. Tai ainakin sitä tasoa, mitä olen porskuttanut Jyväskylässä. Kvanttimekaniikkaan verrattuna kurssi on helppo. Jonkin verran teoreettisia elementtejä käsittelemme ja pyörittelemme toisen asteen differentiaaliyhtälöitä. Mutta matemaattisesti tämä tuntuu kuitenkin olevan näennäisesti haastava, professori James Chambers ei ilmeisesti vaadi kokeissa juurikaan johtamista. Riittää, että asiat ymmärtää ja käytännön sovelluksilla tuntuu olevan muutenkin enemmän painoa. Professori Chambers on ilmeisesti itse kovan luokan insinööri ja kenttätyöläinen. Osaksi sen takia hänestä pidänkin. Hän on ihan amerikkalainen ja puhuu erittäin selkeää ja normaalia englantia ilman kummempaa etelän aksenttia. Ainoa asia, joka hieman vaikeuttaa luentojen seuraamista on puheen tahti. Kun hän todella innostuu voi sanojen määrän laskea jo kappaleissa sekunnissa. Kuvitelkaa Mertsi selostamassa äänivallien tasoista ja tehoista, niin tiedätte mitä tarkoitan.
Mitä kurssilla käsittelemme? Aloitimme ihan perusjutuista, äänen kulkemisesta fluidissa (ilma, vesi käytännössä). Viime syksynä käymäni virtausmekaniikka ei siis todellakaan mennyt hukkaan. Äänen noodeista ja värähtelijöistä siirryimme äänen intensiteettiin, tehoon ja paineeseen. Tieteellinen sana desibeli pitää sisällään juuri näitä. Tutkimme, kuinka äänivalli auttaa moottoritien melun vaimentamiseen, koska on aiheellista valittaa yläkerran bileiden äänentasosta sekä kuka korvaa uudet ikkunat jos naapurin ruohonleikkuri pitää liian suurta ääntä. Tähän tietysti ensin pitää sulkea ovet ja ikkunat ja todeta, että ikkunassa ei ole halkeamia. Olemme myös laskeneet, montako metsästäjää oli osallisena hirven kuolemaan minun pihamaallani, kun sattumasta olin asentanut mikrofonin kohtaan jossa hirvi oli kuollut. Heijastuksesta päätellen ampujia oli kaksi :D (Nämä vastaavat siis suuresti mestari Suhosen kinkkisiä aivopähkinöitä). Seuraavaksi siirrymme arkkitehtuuriakustiikkaan...
Luentoja on kaksi/viikko. Ainoat luennot tiistaisin sekä torstaisin, mitä minulla on. Kotitehtäviä on nyt näinä viikkoina tullut vasta kahdet. Kirjana Käytämme Fundamentals of Acoustics, 4th edition (Kinsler, Frey, Coppens & Sanders). Tämä taitaa olla viimeinen laitos tästä kirjasta, mitä koskaan tulee olemaan. Kolmanteen verrattuna lisättyä on vähän, harjoitustehtäviä enimmäkseen. Kaksi kirjoittajista on siirtynyt vähemmän fysikaalisille kentille pelaamaan krikettiä entisaikojen ajattelijoiden kanssa. Tilasin amazonista tämänkin opuksen. Hinnaksi tuli postikuluineen 101,88$. Vastaavaa kirjaa kampusstoressa ei edes tarjottu. Sitä kai tilattiin, veikkaan hinnaksi 150$. Varma en asiasta ole. Kokeita kurssi pitää sisällään kahdet, midterm ennen spring breakia (ensi viikolla siis) sekä final exam. Jykyläisiin kursseihin verrattuna sama määrä, jos kyseessä on koko lukukauden kestävä kurssi.
Kurssin alkaessa minulla ei ollut aavistustakaan siitä, missä se järjestetään. Niinpä nohevana poikana hotkaisin lounaani nopeasti ja menin 25 minuuttia aiemmin kysymään asiaa fysiikan laitoksen sihteeriltä, naiselta joka minut oli kursseille loppujen lopuksi ajanutkin. Hän antoi todella hyvät ohjeet, jotka menivät suurin piirtein näin:" ööh, mikä kurssi? Ei aavistustakaan missä se järjestetään. Se voisi olla tuolla NCPAssa. Se on tuossa suunnassa, kävelet suoraan, ohita jalkapallostadion ja se on siinä oikealla. Kai." Näistä ohjeista arvasin (onneksi) risteyksen oikein, ohitin jalkapallostadionin ja sitten... Olin totaalisen hukassa. Kävelin vähän matkaa eteenpäin mutten nähnyt yhden yhtä rakennusta. Vain metsikköä. Onneksi vastaan tuli muutama campuspoliisi, jotka neuvoivat minua oikealla olevan metsikön taakse. Löysin talon, kysyin neuvoa luentosalista ensimmäiseltä vastaantulevalta. Onneksi talossa ei ole kuin yksi opetuskäyttöö soveltuva sali, muuten olisin ollut todella hukassa. Loppujen lopuksi olin vain puoli tuntia myöhässä.
NCPA eli National Center for Physical Acoustics on aika jännä rakennus. Valtavalla määrällä rahaa rakennettu ja ylläpidetty keskus pitää sisällään todella mielenkiintoisia asioita. Siellä tutkitaan muun muassa termiittien kommunikointia, sekä ilman virtauksen (n. 2 mach) vaikutusta ääneen/laseriin. Yhteen halliin on rakennettu kammio, jossa poltetaan pientä rakettimoottoria tutkimusmielessä. Osa hankkeista on suunnattu yhdysvaltain armeijalle ja onkin ´hyshys´-kategoriaa. Yksi kavereistani täällä on tuossa rakennksessa töissä, ja esitteli minulle hieman paremmin toimintaa siellä.
Phys 521 Introduction to acoustics on suomeksi johdatus akustiikkaan. Kurssin numero 521 tarkoittaa vuosiajoituksessa viidettä vuotta. Huomion arvoinen asia on, että keskimäärin collegetutkinto kestää neljä vuotta. Kurssi onkin mixed grad-undergrad, eli siellä on sekä normi- että jatko-opiskelijoita. Jälkimmäisten täytyy kurssin aikana tehdä jonkin sortin isompi projekti ollakseen arvoisensa kurssilla, mutta minulta sitä ei vaadita.
Kurssina tämä on eniten minun tasoani vastaavaa. Tai ainakin sitä tasoa, mitä olen porskuttanut Jyväskylässä. Kvanttimekaniikkaan verrattuna kurssi on helppo. Jonkin verran teoreettisia elementtejä käsittelemme ja pyörittelemme toisen asteen differentiaaliyhtälöitä. Mutta matemaattisesti tämä tuntuu kuitenkin olevan näennäisesti haastava, professori James Chambers ei ilmeisesti vaadi kokeissa juurikaan johtamista. Riittää, että asiat ymmärtää ja käytännön sovelluksilla tuntuu olevan muutenkin enemmän painoa. Professori Chambers on ilmeisesti itse kovan luokan insinööri ja kenttätyöläinen. Osaksi sen takia hänestä pidänkin. Hän on ihan amerikkalainen ja puhuu erittäin selkeää ja normaalia englantia ilman kummempaa etelän aksenttia. Ainoa asia, joka hieman vaikeuttaa luentojen seuraamista on puheen tahti. Kun hän todella innostuu voi sanojen määrän laskea jo kappaleissa sekunnissa. Kuvitelkaa Mertsi selostamassa äänivallien tasoista ja tehoista, niin tiedätte mitä tarkoitan.
Mitä kurssilla käsittelemme? Aloitimme ihan perusjutuista, äänen kulkemisesta fluidissa (ilma, vesi käytännössä). Viime syksynä käymäni virtausmekaniikka ei siis todellakaan mennyt hukkaan. Äänen noodeista ja värähtelijöistä siirryimme äänen intensiteettiin, tehoon ja paineeseen. Tieteellinen sana desibeli pitää sisällään juuri näitä. Tutkimme, kuinka äänivalli auttaa moottoritien melun vaimentamiseen, koska on aiheellista valittaa yläkerran bileiden äänentasosta sekä kuka korvaa uudet ikkunat jos naapurin ruohonleikkuri pitää liian suurta ääntä. Tähän tietysti ensin pitää sulkea ovet ja ikkunat ja todeta, että ikkunassa ei ole halkeamia. Olemme myös laskeneet, montako metsästäjää oli osallisena hirven kuolemaan minun pihamaallani, kun sattumasta olin asentanut mikrofonin kohtaan jossa hirvi oli kuollut. Heijastuksesta päätellen ampujia oli kaksi :D (Nämä vastaavat siis suuresti mestari Suhosen kinkkisiä aivopähkinöitä). Seuraavaksi siirrymme arkkitehtuuriakustiikkaan...
Luentoja on kaksi/viikko. Ainoat luennot tiistaisin sekä torstaisin, mitä minulla on. Kotitehtäviä on nyt näinä viikkoina tullut vasta kahdet. Kirjana Käytämme Fundamentals of Acoustics, 4th edition (Kinsler, Frey, Coppens & Sanders). Tämä taitaa olla viimeinen laitos tästä kirjasta, mitä koskaan tulee olemaan. Kolmanteen verrattuna lisättyä on vähän, harjoitustehtäviä enimmäkseen. Kaksi kirjoittajista on siirtynyt vähemmän fysikaalisille kentille pelaamaan krikettiä entisaikojen ajattelijoiden kanssa. Tilasin amazonista tämänkin opuksen. Hinnaksi tuli postikuluineen 101,88$. Vastaavaa kirjaa kampusstoressa ei edes tarjottu. Sitä kai tilattiin, veikkaan hinnaksi 150$. Varma en asiasta ole. Kokeita kurssi pitää sisällään kahdet, midterm ennen spring breakia (ensi viikolla siis) sekä final exam. Jykyläisiin kursseihin verrattuna sama määrä, jos kyseessä on koko lukukauden kestävä kurssi.
Kurssin alkaessa minulla ei ollut aavistustakaan siitä, missä se järjestetään. Niinpä nohevana poikana hotkaisin lounaani nopeasti ja menin 25 minuuttia aiemmin kysymään asiaa fysiikan laitoksen sihteeriltä, naiselta joka minut oli kursseille loppujen lopuksi ajanutkin. Hän antoi todella hyvät ohjeet, jotka menivät suurin piirtein näin:" ööh, mikä kurssi? Ei aavistustakaan missä se järjestetään. Se voisi olla tuolla NCPAssa. Se on tuossa suunnassa, kävelet suoraan, ohita jalkapallostadion ja se on siinä oikealla. Kai." Näistä ohjeista arvasin (onneksi) risteyksen oikein, ohitin jalkapallostadionin ja sitten... Olin totaalisen hukassa. Kävelin vähän matkaa eteenpäin mutten nähnyt yhden yhtä rakennusta. Vain metsikköä. Onneksi vastaan tuli muutama campuspoliisi, jotka neuvoivat minua oikealla olevan metsikön taakse. Löysin talon, kysyin neuvoa luentosalista ensimmäiseltä vastaantulevalta. Onneksi talossa ei ole kuin yksi opetuskäyttöö soveltuva sali, muuten olisin ollut todella hukassa. Loppujen lopuksi olin vain puoli tuntia myöhässä.
NCPA eli National Center for Physical Acoustics on aika jännä rakennus. Valtavalla määrällä rahaa rakennettu ja ylläpidetty keskus pitää sisällään todella mielenkiintoisia asioita. Siellä tutkitaan muun muassa termiittien kommunikointia, sekä ilman virtauksen (n. 2 mach) vaikutusta ääneen/laseriin. Yhteen halliin on rakennettu kammio, jossa poltetaan pientä rakettimoottoria tutkimusmielessä. Osa hankkeista on suunnattu yhdysvaltain armeijalle ja onkin ´hyshys´-kategoriaa. Yksi kavereistani täällä on tuossa rakennksessa töissä, ja esitteli minulle hieman paremmin toimintaa siellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
