Ympyrä sulkeutuu

Siitä on jo jonkun verran aikaa. Ja aika kultaa muistot. Joskin... sinänsä kullattavaa ei ole, hyvää se oli alusta asti aina viimeisiin hetkiin.

Viimeisin teksti on siis kirjoitettu Kansas Citystä. Sen jälkeen seurasi hiljaisuus. Syy tähän oli se, ettei minulla ollut tietokonetta mukana, millä kirjoitella tänne. iPhonellani tätä ei pystynyt tekemään, enkä hostelleissa viitsinyt maksaa joka kerta. Ja oikeastaan olen ratkaisuuni täysin tyytyväinen. Nyt minulla on jotain, mistä muut saavat vain arvailla ja kysellä. Joka on minun, ja vain minun. Ja lupaan, etten kerro kaikkea, vaikka kysyisittekin :)

Lähdin siis Oxfordista 10.5. Suomeen palasin 8.7. Tällä välillä Google mapsin mukaan matkasin 4423 mailia = 7118 kilometria junalla ja bussilla, enimmäkseen bussilla. Voin sanoa että Greyhound tuli tutuksi. Lisäksi lensin San Franciscosta Miamin kautta Nicaraguaan ja takasin Miamiin. Niin ja tuohon tuhatlukuun Nican matkoja ei edes ole laskettu.

Koko Yhdysvalloissaoloaikana kävin yhteensä 23 osavaltiossa. Seuraavassa lista, missä:
Mississippi, Tennessee, Lousiana, Alabama, Arkansas, Missouri, Illinois, Kansas, Colorado, New Mexico, Arizona, Nevada, California, Florida, Georgia, South Carolina, North Carolina, Virginia, District of Columbia, Maryland, Delaware, New Jersey, New York.

Näistä muutamasta ajoin pelkästään läpi, mutta suurimmassa osassa olen yöpynyt. Ottaen huomioon, että Yhdysvaltoihin kuuluu 50 osavaltiota, niin kävin niistä lähes puolessa. Oxfordissa tutustuin muutamaan nuoreen, jotka eivät olleet ikinä käyneet missään muussa osavaltiossa. Ja siis Memphisiin, joka sijaitsee Tennesseessä, on vain puolentoista tunnin ajomatka.

Olen kirjoituksissani kertonut kaikista niistä matkoista (Oxford - Memphis - Tupelo - New Orleans - Destin - Chicago - Atlanta), mitä teimme koulun ohessa. Joten ei niistä sen enempää. Seuraavassa listaus kaupungeista, missä kävin omilla matkoillani:

Oxford - St. Louis - Kansas City - (Fort Collins) - Greeley - Denver - (Ester Park, Rocky Mountains) - Albuquerque - Flagstaff (+Sedona, Grand Canyon) - Las Vegas - Los Angeles (+Santa Monica) - San Francisco - Managua - Leon - Matagalpa - Granada (+Masaya) - Managua - Miami - Kissimmee - Savannah - Washington DC (+Clifton) - New York

Suluissa paikat, missä kävin mutten yöpynyt. Ohessa kartta, minkälainen reitti se siis todella oli.



Ja mitä näinkään matkoillani? Kaikkea! Samalla käsittelin suurin piirtein jokaisen mahdollisen tunteen, mitä ihminen voi tuntea. Joten ennen kaikkea tämä matka opetti minulle paljonkin niin itsestäni kuin maailmasta ja sen menosta. Kannattiko tämä kaikki? Ehdottomasti.


Nyt puolentoista kuukauden kuluttua paluustani kaikki tuntuu olevan taas ennallaan. Ainoa mitä olen toivonut on, että ihmiset vielä muistaisivat minut tämänkin ajan jälkeen. Olen taas kotiutunut Jyväsjärven rannalle vanhaan asuntoon. Ensi syksyn opinnotkin on pääpiirteissään jo selvillä. Kaiken kaikkiaan kostuin akateemisesti 26 opintopistettä fysiikkaa, 7 op:ta kemiaa sekä kielistä pakolliset englannin opinnot, mitä se nyt pisteissä onkaan. Väittäisin että puolelta vuodelta hyvä saavutus. Todistukseni Oxfordista oli tylsää luettavaa, suora rivi A:ta. Suomen arvosana-asteikolla tämä skaalautuu siis numeroksi 5.





Tämän vielä sanon: ulkomaille vaihtoon lähtö oli 15 vuotisen koulu-urani paras päätös tähän asti. Totta kai sitä epäröin kauan, ja on siinä aivan uskomaton vaiva ja huoli puolin ja toisin. Oli se rankkaa jättää koti ja perhe taakse ja lähteä kohti tuntemattomaan. Mutta se oli sen arvoista. Tietysti voin nyt sanoa, että olen sen tehnyt ja seuraavalla kerralla tekisin asioita hieman toisin. Mutta hetkeäkään en kadu enkä vaihtaisi, nyt ainakin tiedän mistä puhun kun on kyse college-elämästä. Ja sitä myöten kotiin oli vielä mukavampi tulla. Sain paljon ystäviä eri puolilta maailmaa ja toivon, että näkisin edes muutaman myöhemmin elämässä.

Tähän on hyvä päättää tämä ja siirtää katse taas tulevaan. Kiitos kaikille jotka olette tätä lukeneet. Kun tapaamme, kerron mielelläni matkastani enemmän.

-Jalmari

St. Louis

Nopea katsaus mita tahan mennessa on tapahtunut. Valitettavasti kuvia en voi ladata, joten niita saatan lisailla sitten myohemmin.

Saavuin sunnuntaina 10.5. St. Louisiin. Bussimatka oli yksi kamalimmista mita olen kokenut, taysin yksin suuressa maailmassa jattaen taakse kaiken tutun.

Mutta St. louis oli mukava. Kuitenkin, johtuen muutamasta nakokulmasta haluan painottaa, etta seuraava on taysin henkilokohtainen mielipide, ja jos jollakin on vaihtoehtoinen nakokulma, saa esittaa.

Nahtavaa riitti kolmeksi paivaksi todella hyvin. olisin voinut jopa viettaa muutaman paivan lisaa ihanassa ja kesaisessa kaupungissa. Ehdin kaymaan museum of artissa (joka oli hyva), contemporary artissa (kiasmaan verrattuna todella paha pettymys, joskin ilmainen), forrest parkissa, cience centerissa (lapsille, mina viihdyin), Planetariumissa... Nain St. Louisin tunnetuimman monumentin, Eero Saarisen suunnitteleman Gateway Arhin, kavin intiaanimuseossa, vanhassa oikeustalossa... Seka yksi parhaimmista oli City Museum, jolla ei ole mitaan tekemista kaupungin tai sen historian kanssa. Mikko, jos luet tata, tule kaymaan. City Museum on rakennettu kierratetysta materiaalista, mutta se ei ole edes paapointti. Museon idea on kokemus: jos naat kolosen, josta kuvittelet mahtuvasi, ryomi. Siella oli lukuisia reitteja tehty puun rungoista, vahoista aidoista, metallivaijereista... Jopa kaksi vanhaa lentokoneen runkoa oli muutettu ryomittavaksi kokemukseksi. Tilaisuus paastaa sisainen lapsi ulos ja nauttia!

Mutta St. Louisila on kaantopuolensa. Kaiken nahtavan jalkeen ei muuta olekaan. Keskustan liike-elama on suorastaan surkea, hostelleja kaupungissa on yksi (mutta se on hyva), enka yoelamaa loytanyt lahipubia lukuunottamatta olenkaan. Jos tormaan kaupungissa yhteen ainoaan Starbucksiin, jokin ei ole kohdallaan. Joten chicagoon verrattuna eroa oli varsin paljon. Muutaman nahtavyyden jatin seuraavaan kertaan, joskaan sita tuskin tulee vahaan aikaan.

Tanaan torstaina matkasin Megabusilla kansas cityyn, jossa tapasin Jacobin Sohvasurffaajista. Han vaikuttaa erittain mukavalta, ja lupasi tarjota mukavan sohvapaikan yoksi. Paivan tulen viettamaan kaupungilla kun jacob on toissa, mutta tapaamme taas illalla ennen kuin han heittaa minut bussiasemalle ja suuntaan matkani Fort Collinsiin coloradoon, missa minua odottaa Greeleyn pikkukylassa kaverin veljen valmistujaisjuhlat. Sielta varmaan seuraavat tilannetiedotukset. Kuulemiin...

Hei Hei Oxford

Niin se meni tama lukukausi nopeasti. Nyt on tullut aika pakata reppu ja siirtya eteenpain.

Finaalit menivat hyvin. Arvosanoja en hirveasti ole saanut ja luulen etta tieto menestyksesta siirtyy heinakuulle, kun naan raportin. Minulla piti olla 4 koetta, mutta yksi niista peruttiin. sain s-postia proffalta, etta han ei tulisi (odottamattomien muutosten takia) jarjestamaan meille kirjallista koetta, vaan laatisimme sivun (!!) mittaisen raportin annetusta aiheesta: EKG. Tama oli todella mieluinen yllatys ja niin sain kaytannossa kouluni taalla paatokseen jo tiistaina.

Jarjestamamme kesakiwan ohella Ole Miss ravaytti oikein kunnolla. Taalla jarjestettiin keskiviikkoiltana flashreivit. Ideana oli kutsua mahdollisimman moni saapumaan kirjaston eteen ennen kymmenta. Nyt siis puhumme kirjastosta, jonka kolme kerrosta on jaettu sallitun keskustelun intensiteetin mukaan ja on auki 24/7 finaalien aikana. Tasan kymmenelta sadat ihmiset ryntasivat kirjastoon ja tanssivat kuin viimeista paivaa. Kymmenen minuutin ajan. Noh, meilla vahan venahti ja bileet kestivat jotakuinkin 14 minuuttia, mutta kuitenkin. Taman jalkeen ihmiset menevat jatkamaan sita mita ikina olivatkaan tekemassa. Tama oli todella absurdia seka mielettoman hauskaa! meininkia voi kayda katsastamassa tuolta:

http://www.youtube.com/watch?v=tMNfiTlacX8

Kavin hakemassa matkalaukun ja pakkasin sen tayteen kirjoja ja tavaraa, jotka haluan sailyttaa mutta en kantaa kahta kuukautta. 21 kiloa siita tulikin. Mutta reppu on lahes tyhja, joten tilaa viela on. Samalla lahti tietokone, joten kuvia en voi enaa liittaa. Tasta seuraavaan blogipaivitykseen voi siis senkin johdosta vierahtaa hieman aikaa.

Todella haikeat on fiilikset kun joutuu niin monille sanomaan viimeista kertaa hei hei tietaen, etta monia en tule nakemaan enaa koskaan. Ikina. Jonkinlaisia suunnitelmia tietysti taalla on valaytelty jalleennakemisista. Saas nakee mita tapahtuu tulevaisuudessa. Myos naihin rakennuksiin ja koko kampukseen olen kiintynyt vahvemmin kuin kuvittelin. Sunnuntaiaamuna 5.00 jatan taman kaiken taakseni ja suuntaan ensin memphisiin josta vinttikoira kuljettaa minut st. louisiin.

Kiitos Oxford, tulen kaipaamaan sinua.

Kesäkiwaa :P

Sain jokin aika sitten aivan kuningasajatuksen. Eikä kyseessä ollut edes lauantaiaamuyön kunkkuajatus, vaikka toisin voisi luulla. Halusin aivan välttämättä päästä taiteilemaan liiduilla katuun.

Niinpä suostuttelin Siljan ja Annican tulemaan kimppaan ja kustantamaan osan. Idea oli siis tämä: Me hankimme liidut, minä kysyn varmuuden vuoksi luvan ettei kampuspoliisi tule ratsaamaan tarvikkeita ja vie minua putkaan kesken saarnan, alamme jakamaan kansalle liitua ja nautimme työn hedelmistä.

Varsinainesti törmäsin ideaan viimekesänä Flow-festivaaleilla, jossa täysin random tyttö antoi minulle liidun käteen ja kehoitti piirtämään jotakin maahan. Aluksi olin hämilläni, mutta toimeen tartuttuani nautin siitä suunnattomasti.

Konkurssiin emme tästä menneet, Walmartista sai itämaista jalkakäytäväliitua dollarilla 12 muhkean liitupötkön rasian, jossa oli 5 eri väriä:valkoinen, punainen, keltainen, sininen ja vihreä. Ostimme viisi laatikkoa ja laitoimme liidut kahtia, joten meilä oli 120 kpl varasto. Lupakin irtosi kohtuullisen helposti, vaikka sitä jouduinkin hieman odottelemaan. Virhe tapahtui siinä, että kysyin Study Abroad Officen Ruthilta, joka kysyi kampuksen ylläpito-osastolta. Suoraan itse kysymällä olisin ehkä saanut luvan hieman nopeammin, mutta pääasia että näyttivät vihreää valoa. Ruth kehoitti vielä varmistamaan asian Opiskelijoiden asioista huolehtivalta jehulta, jonka todellinen arvonimi on Dean of Students. Henkilön nimeä en nyt muista, mutta lupsakka mies oli kyllä. Jossain vaiheessa oli myös tapahtunut pieni väärinkäsitys, sillä kyseinen pamppu luuli että olen suurikin taiteilija ja pystyn luomaan katuun niitä aivan upeita kolmiuloteisia illuusioita. Väärinhän tuo meni. Selitin selvästi mitä halusin, ja niin kutsuimme meidän kolmen hengen joukkuetta "Scandinavian Student Association" sekä tempausta "Stress release program before the Finals" :D

Niinpä valtasimme tiistai-iltapäivänä meille osoitetun jalkakäytävän pätkän ja aloimme jakaa kansalle liitua. Kaikilla oli luentoja, joten pääsimme aloittamaan vasta kahden aikaan. Sinänsä lounasaika olisi ollut väkimäärältä kenties parempi, mutta hyvin meni silti. Aluksi jonkin verran jännäsin, että kuinkahan tämäkin taas lähtee käyntiin. Mutta kyse on ketjureaktiosta. Kun Silja ja Annica oli taiteilemassa, oli minun helppo saada joku tyttö mukaan. Naiset kun yleensä lähtee kaikkeen tällaiseen hiukan miehiä helpommin. Sitten kun useampi tyttö on samaan aikaan piirrustamassa, on helppo sekoittaa joukkoon jo kovempiakin karjuja. Kyse on vain oikeasta sekoitussuhteesta sekä einesten väisestä konsentraatiosta.

Sää ei nyt ihann osunut kohdalleen. Reilun viikon verran aurinko on porottanut täydeltä laidalta ja lämpöä on ollut se ~27+. Tänään sopivasti luvassa oli sadetta ja ukkosmyrskyä. Pilvisyys enteili pahaa, mutta itse ehdin olla paikan päällä melkein viiteen ennenkuin totesin suosion hiipuneen ja satunnaisten vaeltajien kadonneen Grovelta. Kahdeksan aikaan kuulin kuinka sade pesi kaiken pois. Hmph.

Tulosta kuitenkin syntyi, ja positiivista palautetta on tullut. Viidestä liitulaatikosta ehdimme tuhota lähes kolme. Parasta oli ehdottomasti ihmisten ihmettelevät katseet ja yllätyksen hymyt, kun kaiken takana oli kolme opiskelijaa ilman piilotettua agendaa. Tarkoitus oli ainoastaan piirtää ja pitää hauskaa! Tietysti ohjenuorana annoin, ettei mitään loukkaavaa tahi laitonta, mutta siinä kaikki.

Tuossa hieman kuvasatoa:





Että sellainen tempaus. Halusin antaa jotain takaisin tälle yhteisölle, joka on antanut niin paljon minulle. Ties vaikka tästä tulisi jokavuotinen perinne.

Finalit tulossa ja kaikkee...

Hupsista keikkaa. Nyt meinaa todella ote lipsua jo tähänkin. Syytän stressiä. Ja kevättä. Perhanan aurinko ku loimottaa niin ettei sisällä meinaa viihtyä.

Jesh. Suurin asia pinnalla lienee tulevat finalit. Ja nehän ne suurin juttu koko keväässä onkin. Itselläni sopivasti viimeinen välikoe tulevana perjantaina, ja seuraavalla viikolla 4 kurssin kokeet kolmessa päivässä. Dormeissa on julistettu 24h hiljainen aika, jotta jengi pystyy keskittyyn lukemiseen. Finaleitten jälkeen ihmiset kaikessa hiljaisuudessaan kerää vuoteensa ja lähtee menee kampukselta.

Itse tässä olen jonkun verran koittanut keksiä, mitä teen kesällä. Tiedän että aion olla Los Angelesissa toukokuun viimeisenä päivänä viimeistään. Ennen sitä suuntaan nenäni kohti St. Louisia. Sieltä jatkan Kansas Cityyn, Denveriin, Boulderiin, Las Vegasiin. Mikäli aikaa ja kiinnostusta on, saatan poiketa myös Albuquequessa. Kaikessa koehässäkässä pitää siis muistaa varailla bussilippuja ja hostellejakin.

Lisää matkailua: Käväisimme tässä hiljattain jälleen Memphisissä. Nyt on Gracelandkin tuttu. Olisi ollut syntiä viettää näillä seuduin neljä kuukautta edes käymättä morjenstamassa kunkkua. Sielähän hän istuskeli kuuntelemassa kasiraitaansa.

Oxfordissa elämä nyt on kulkenut samoja raiteitaan aika pitkälti. On täällä jotain jännääkin tapahtunut. Grovella oli World Fest tuossa männäviikolla. Juhlan idea oli kunnioittaa kaikkia kulttuureja ympäri maailmaa. Leppoisa perhetapahtuma, itse missasin parhaat palat kun ahkeroin astronomiaa. Viikko sitten Grovella juhlittiin Sprinfestin merkeissä. Kun ilta laskeutui kampuksen puiston ylle, lavalla esiintyi useampi artisti. Paikallinen kuuluisuus Soulja Boy meinasi hieman pettää neljän minuutin esiintymisellään ja tunnin hiljaisuudellaan. Kuulin ristiriitaisia tarinoita siitä, mistä tämä selittämätön tauko johtui.


Soulja Boyn ensimmäinen biisi. Sen jälkeen selittämätön hiljaisuus. Mutta loppujen lopuksi keikka oli kyllä hyvä, vaikka musiikista en innosta pätkääkään. Gangsta Rappia siis


Niin, pääsin vihdoin katsastamaan jenkkifutista. Grove Bowl, Ole Miss vs Ole Miss. Pelin kulku oli jokseenkin hämärä, sillä kyseessä oli harjoitusmatsi. Ykkösjoukkue vastaan kakkosjoukkue, Hyökkäysosasto vs. puolustusosasto, ja pistelaskussa tipuin totaalisesti kärryiltä. Oli miten oli, (ilmeisesti) hyökkäys voitti murskaluvuin 55-28. Pelissä jos vastustaja edes koski ykkösjoukkueen quarterbackiin, laskettiin se taklaukseksi. Eivät halunneet rikkoa parasta pelaajaansa harjoitusottelussa :D

Mennyt viikonloppu oli Oxfordin suurin. Kaupungilla järjestettiin Double Decker festival. Ihmisiä oli muualtakin, sillä square oli pakattu aivan täyteen. Taidetta myyviä kojuja, ruokaa, kaksi lavaa jossa artisteja lähes tauotta... Niin ja Muutama ihan aito Double Decker :) Itse en mennyt ajelulle kun jono oli tunnin mittainen, mutta monet tahtoivat kyytiin. Ja päivä oli mitä uskomattomin, ~30 C lämmintä ja aurinko antoi parhaansa. Toivon että tämän jälkeen en enää muistuttaisi lumikkia.




Ajattelin tästä syventyä kokeisiin -->

Atlanta

Pienen varikkotauon jälkeen alkaa viimeinen EK Ole Miss Rallysta. Kotitehtäviä tulee runsaasti, luennoitsijat puhuvat ainoastaan final examien tärkeydestä, stressitaso nousee, nukkumaanmenot venyvät ja aamut aikaistuvat. Tätä varten vietin pääsiäisen Atlantassa.

Ja Atlanta oli mukava. Kämppikseni John on sieltä kotoisin, ja hänkin vietti pääsiäisensä sielä perheensä kanssa. Valitettavasti en tällä kertaa nähnyt idyllistä amerikkalaisperhettä ja sen elämää, vaan keskityin turistina olemiseen.

Perjantaina lähdimme Oxfordista puoli kahdentoista aikaan. Muutamalla pysähdyksellä sekä tunnin aikaerolla olimme noin kello 8 perillä Hampton Hotellilla, kohtuullisen lähellä Atlantan ydintä. Käväisimme syömässä illallista kuuluisassa Varsityssä. Rasvaisin ja epäterveellisin
hampurilaissetti mihin olen täällä törmännyt. Ja siltä se tosiaan maistui, mäkkärissä saa sentään salaatinlehden pihvin päälle eikä ranutkaan kirjaimellisesti UI rasvassa. Tulipahan käytyä, mutta varsinaisesti en voi suositella. Loppuilta meni sitten yöelämään tutustuessa.


Lauantaina aloitimme kunnon turistikierroksen. Vaihtoehtoina oli käydä maailman suurimmassa akvaariossa, Coca-cola -museossa, CNN-talossa tai shoppailla ympäri Atlantaa. Muodostin chileläisen Paloman sekä japanilaisen Tatsuyan kanssa pienen iskuryhmän ja aloitimme akvaariosta. Kallishan tuo oli, 27 dollaria sisältäen pelkät kalaset ilman videotouria yms. Mutta ehdottomasti oli tuon sekä 3 tunnin arvoinen. Laitos oli valtava ja siellä oli vaikka mitä! Jos nyt kerron parhaista paloista, koskin sekä rauskuun että pieneen haihin, johonkin myrkylliseen kasvin näköiseen limanuljaskaan sekä meritähteen. Lisäksi näin muutaman maitovalaan sekä valashain. Kyllä, "killer whales send giant waves". Paras osa oli haialtaan pohjalle asennettu lasituubi, jonka läpi kierros kulki. Altaassa oli vaikka mitä fisuja. Oikein säikähdin kun lähes kolme metriä leveä rausku liukui aivan putken yltä.


Akvaariosta suunnistimme aivan vieressä olevaan, vuonna 2007 rakennettuun uuteen Coca-cola -museoon. Yhdysvaltain sekä muun maailman terrorismipeloista kuvastaa parhaiten museoon pääsy, joka sisälsi täydellisen turvatarkastuksen. Jouduin jättämään avaimeni pihalle, koska kannan 5,5 sentin mittaista linkkaria. Varsinainen museokierros alkoi johdetulla osuudella, joka oli aivopesua parhaimmillaan. Mutta paikka oli mielenkiintoinen ja erittäin kattava. Cola-kamaa oli 1880 luvusta aina tuoreimpaan tilpehööriin ympäri maailmaa. Suomi oli edustettuna ainoastaan olympiapinssikokelmassa, muuta kotimaista en nähnyt. Laitoksesta näkyi, että Coca-cola on yksi maailman suurimpia yhtiöitä, rahaa tähän on laitettu valtavia summia. Siellä oli jopa toimiva tuotantolinja, aina salaisten komponenttien sekoitustankista pakkausrobottiin. Ja vierailijat saivat ottaa yhden museossa pullotetun colapullon matkamuistoksi. Käyn valtavaa taistelua itseni kanssa siitä, pitäisikö tuo cola maistaa vai säilöä pullossa. Perhana kun ei pysty tekemään molempia, vaikka yritin kyllä.


CNN:ään aika ei riittänyt, sillä välissä piti syödäkin. Illalla oli vuorossa aito baseball peli, Atlanta Braves vs. Washington Nationals. Monet ovat sanoneet, että baseball on tylsää, mutta ensikertalaiselle peli oli mielenkiintoinen. Eihän se toki ole läheskään yhtä intensiivistä kuin lätkä, mutta pidin siitä. Ilta oli mitä mainioin ja ottelu todella tasaväkinen. Loppujen lopuksi Braves onnistui päättää pelin juoksuin 5-3. Ja tästä hyvästä kansalle tarjottiin todella upea ilotulitus. Otimme halvimmat mahdolliset paikat, 8$/kpl. Kyllähän se aika korkealla oli mutta ainakin sieltä näki koko pelitilanteen yhdellä silmäyksellä.


Sunnuntai meni sitten Six Flags -teemapuistossa. Vai pitäisikö tuota kutsua huvipuistoksi. Yhteistä monella laitteella oli supersankariteema/alue. Puisto sisälsi Gotham cityn Batman-vuoristoradalla sekä Metropoliksen... kuinkas muutenkaan kuin Superman-vuoristoradalla. En tiedä muista huvipuistoista, mutta tämä oli täynnään vuoristoratoja. Oli siellä muitakin, mutta nuo olivat kyllä ehdottomasti suosikkejani. Kaiken kaikkiaan laaja alue sisälsi enimmäkseen aikuisten vehkeitä.Vahinko että aikaa meillä oli viettää puistossa ainoastaan 4 tuntia. Pelkäsin, että tuossa ajassa ehtisi 2-3 laitetta, sillä Atlanta oli täynnä ihmisiä. Ja kyllä puisto keskipäivästä kohtuullisen täynnä olikin, mutta mielestäni meillä kävi tuuri sunnuntaikirkkokansan kanssa ja ehdin käymään useammassa kieputtimessa. Muutama todella mielenkiintoinen ajo jäi ensi kertaan, mutta tulokseen olen todella tyytyväinen. Kuvia minulla paikasta ei valitettavasti ole, sillä jätin kamerani autoon (järkätään tuo, jookos Silja?!?).

Atlanta itsessään sisältää kuulemma enemmän kansaa kuin koko Mississippin osavaltio. Keskustoja Atlantassa on parikin, Buckhead on rikkaiden asuttama itsenäinen solu samassa piirikunnassa, Atlantan kaupunginrajojen sisäpuolella. Todella mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen kaupunki kaiken kaikkiaan. Vaikka pääsiäissaunaan en nyt päässyt, oli tämä vaihtoehtoisena pääsiäisenä mukava.

Näillä eväillä sitä pitäisi vielä jaksaa muutama viikko. Sen jälkeen alkaa seikkailuni pitkin valtoja. Enkä vielä edes tiedä mistä aloittaisin...

Hyvää pääsiäistä!

Onko se vaan minä vai meinaako tahti hieman hidastua? Joko erikoislaatuiset tapahtumat harvenevat tai sitten alan todella tottua elämään täällä, etten enää erota kummallisuuksia normaalista arjesta.

Oli niin tai näin, mämmit tais jäädä tältä vuodelta saamatta. Ei kuulu paikallisiin herkkuihin. Kuten ei salmiakkikaan, jota sain paketissa kotosuomesta. Suuri kiitos siitä lähettäjälle. Koitin tarjota sitä kämppikselleni Johnille sekä muutamalle muulle tässä pyörivälle, eikä kukaan tykännyt. Ennätyksen taisi tehdä Ryan, joka kesti kenties 20 sekuntia, ennen kuin sylki pois. Amerikkalaisille ainoastaan makea voi olla karkkia. Ensi kerralla täytyy tuoda fisuja... Vertailussa Fazerin sininen kuitenkin oli kuulemma parempaa kuin paikallinen suurnimi Hershey's. Suomalainen suklaa on todistetusti maailman parasta.

Kokeita oli muutamat, orgaanisen kemian kolmannesta välitentistä 93% ja luokan ässä. Lisäksi astronomian toisesta välitentistä 24/23 oikein, ja kokeen tulos 132%. En ihan ymmärrä matematiikkaa, mitä tuossa on käytetty, mutta enpä taida viitsiä mennä edes kysymään :)

Pääsiäiseksi lähdemme Atlantaan, Georgiaan. Taas yksi osavaltiovalloitus. Matka sinne pitäisi kestää autolla noin 5-6 tuntia. Kämppikseni on itse asiassa sieltä kotoisin, vaikka hänen kotiinsa en valitettavasti ole menossa. Retken järjestää SAO (Study Abroad Office), ja suunnitelmissa olisi ainakin coka-cola museum, maailman suurin akvaario, CNN-studio sekä six flags -teemapuisto. Amerikkalaiset ne osaavat rahastaa, lippu paikan päältä six flagsiin 40$, netistä ennakkoon ostettuna 25$ + 5$ piti maksaa siitä, että biljetin sai tulostaa itse. Ai niin, ja verohan se vielä puuttui, 1,5$ tässä tapauksessa. Eurooppalaiseen tyyliin tottuneena menen aina tuohon samaan lankaan että "onpas halpaa, vain 25"

Pääsiäiskurre toivottaa hyvää pääsiäistä kevääseen heräilevään Suomeen! Muistakaa etsiä pupun jemmaamia munia.

Vihdoinkin tulosta!

Vähän meinasi jo hirvittää että kuinkahan tässä käy ja tuleeko arvosanaa ollenkaan.

Astronomian kurssilla olen siis tekemässä kahta projektia. Ensimmäinen kuuluu varsinaiseen kurssiin (tai sen erikoisryhmän ominaisuuksia ennemminkin), ja toinen on ihan täysin ekstraa. Molemmat vaativat kuvien ottoa kohteista yömyöhään. Ja tietenkin kuu ei saa olla liian täysi ja kirkas, tai muuten teleskoopilla ei nää mitään. Ja luonnollisesti pilviäkään ei hyväksytä.

Kevätloma sattui juuri sopivasti parhaaseen aikaan kuun puolesta, niin että olisi melkein pitänyt olla täällä kuvia ottamassa. Viime viikolla varasin neljänä päinävä (ma, ti, to ja pe) observatorion, jotta saisi edes jotakin aikaan. Kurssia ei ihan kamalasti ole jäljellä, eikä se kuvien ottaminen pelkästään riitä, niille täytyy vielä tehdäkin jotain. Koko viikon oli niin pilvistä, ettei hommasta tullut yhtään mitään.

Eilen kuitenkin saimme kohtuullista dataa M81-galaksista. Hieman ongelmia aiheutti viereisen baseballstadionin päälle jääneet valot. Mutta uskon että saamme vielä ihan kivan kuvan aikaan. Aloitimme yhdeksän aikaan ja lopetimme yhden aikaan yöllä. Fiilis oli ihan kuin yön yli leirikoulussa :P

Vielä pitäisi ottaa toinen sarja avoimesta tähtirykelmästä siihen HR-diagrammiin. Mutta näistä lisää myöhemmin kun näytettävää tulosta syntyy.

Spring break no. 2

Maanantai on ylläreitä täynnään. Alan jopa pitämään maanantaista, sillä koskaan ei tiedä mitä se tuo tullessaan.

Tänään alkoi Spring Break no. 2. Kyse on viikon mittaisesta tapahtumasta, jonka järjestää Ole Miss Housing. Kai. Joka päivä on jossain päin campusaluetta jotakin tapahtumaa, musiikkia, peliä, safkaa... Tänään oli naapuridormin (Kincannon) edessä lentipalloa, sink tank, hodareita, raksuja ja limsaa. Tämähän passasi, olin juuri menossa syömään illallista cafeteriaan kun hoksasin suuren määrän ihmisiä ja älämölöä matkallani. Rillatut hodarit maistuivat ja niitten avulla jaksoin painiskella orgaanisen kemian kanssa.

Kaikki tällainen on ainoastaan hyväksi. Tapasin taas joukon uusia ihmisiä, joiden nimiä en nyt valitettavasti muista, mutta hauskaa sakkia silti. Opiskelijoita, joihin en muuten missään törmäisi. On suorastaan ihailtavaa kuinka joku saa tällaisia ideoita ja kuinka monella on intoa toteuttaa. Ja se kaikki työ ja vaiva siirtyy opiskelumoraaliin. Lisää näitä!

Muuten olin suorastaan yllättynyt, että selvisin takaisin rytmiin niinkin nopeasti. Odotin saavani kaamean masennuskohtauksen, kun kaikki se kiva mitä loman aikana tapahtui muuttuisi arkiseksi aherrukseski. Mitä nyt pikkaisen unirytmin korjausta, ja siinä kaikki :)

Akustiikan kokeesta tuli 98/100, joten opinnotkin sujuvat hyvää tahtia. Tällä viikolla kemiasta uusi koe, joten eipä ole paljoa aikaa lepäillä laakereillaan.

Lomailua Etelästä pohjoiseen

Huh mikä reissu. Mutta oli todellakin sen arvoinen.

Lähdimme lauantaina 14.3. aamu kolmen jälkeen ajelemaan kohti Destiniä, Floridaa. Yrityksistä huolimatta emme saaneet käyttöömme gps-paikanninta, joten jouduimme turvautumaan paperikarttoihin. Nukuin ensimmäisen pätkän, jonka aikana ilmeisesti highway Oxfordista Tupeloon oli suljettu ja jouduimme pienelle seikkailureitille. Silja hoiti tilanteen hienosti ja olimme selvillä vesillä kun minä siirryin rattiin. Matka kesti yhteensä reilut 8 tuntia muutalla tauolla.

Destinissä säiden puolesta ei käynyt ihan paras mahdollinen flaksi, oli pilvistä/viileää/sateista lauantaista maanantaihin. Onneksi aurinko kuitenkin antoi parhaansa edes tiistaina, jolloin ainoastaan löhöilimme rannalla ennen ajoa takaisin. Uin kuitenkin meressä (se oli lämmin etenkin kylmempinä päivinä), otin mollikkaa, heittelin frisbeetä... Mitä nyt kunnon rantalomaan kuuluu. Aallotkin oli mielekkään miehekkäät. Lisäksi tutustuimme joukkoon opiskelijoita Oklahomasta, jotka kutsuivat meidät viettämään iltaa heidän taloonsa. Ne oli hyvät juhlat.

Asuimme 5 hengen vuokratussa condossa 100 metrin päässä rannasta. Meitä yhteensä oli 9, joten hieman tiivis tunnelma oli. Jaoimme tilan Wyomingilaisten kanssa, jotka sen varsinaisesti oli vuokrannut. Erittäin mukavaa sakkia kaikki.

Alueena Destin oli yllättävän suuri, mutta erittäin rauhallinen. Lonely Planetilla ei ollut kaupungista sanottavaa ollenkaan, joten spring breakin ulkopuolella kaupunki tuntuu olevan lähinnä perheille suunnattu tyyni rantaparatiisi. Nyt tietysti tilanne oli aivan toinen, sillä opiskelijoita oli tuhansittain. Voisin kenties palata vielä Destiniin ja perustaa oman hotellin alla olevan viereen. Nimeksi antaisin "The Brotherhood of Steel".


Hyvin nukutun 3 tunnin jälkeen keskiviikkoaamuna saimme ensin kyydin Memphisiin, josta hyppäsimme Megabusiin kohti Chicagoa. Matka kesti n. 10 tuntia. Illalla saavuttuamme otimme taksit asuinpaikkoihimme. Nukuin yöni Arlington Hostellissa, parinkymmenen minuutin matkan päässä keskustasta eli "The Loopista". Asuinympäristö oli erittäin viihtyisä ja rauhallinen, eikä hostellistakaan löytynyt valittamisen varaa. Vaikka hain halvimpaan ja suurimpaan mahdolliseen dormiin, nukuin neljän hengen huoneessa ja maksoin 33$/yö. Mielestäni kohtuullista. 5 minuutin kävely lähimmälle metroasemalle, jolla pääsin oikeastaan kaikkialle, mihin halusinkin. Ja metro kulki vielä läpi vuorokauden, joka oli erittäin hyvä asia. Muutenkin Chicagosta jäivät päällimmäisenä mieleen adjektiivit siisti, ystävällinen, helppo...


Mitä sitten tein Chicagossa? Meillä oli kaksi ohjaajaa matkalla, jotka sanoivat mitä he aikoisivat kunakin päivänä tehdä. Saimme itse päättää, menisimmekö mukaan vai seikkailisimmeko itseksemme. Henkilökohtaisesti puolet ajasta olin ryhmän mukana ja puolet kuljeskelin itse omien intressieni perässä. Kävin katsastamassa Van Goghia sekä muuta perinteistä taidetta Art Institutessa, sekä uudempaa ja eksoottisempaa muotoilua Museum of Contemporary Artsissa. Ei se nyt Kiasmaa voita, mutta erittäin hieno näyttely joka tapauksessa. Jos arkkitehdeille sanoo nimi Buckminster Fuller, saa olla mielissään ;)


Lisäksi kävimme katsastamassa Lincoln Parkin eläintarhan, joka oli ilmaiseksi kohteeksi erittäin kattava. Muutamat eksoottisimmat elikot (esim elefantti) oli edelleen talviteloilla, mutta kyllä siellä kuhina jo kävi. Enpä ole eläissäni ollut viiden sentin päässä ilmielävästä tiikeristä.


Silja älysi katsastaa pelitilanteen NHL.n saralla. Perjantai-iltana suuntasimme United Centeriin, Chicago Blackhawksien kotiareenalle. Inkkareita vastassa oli Edmonton Oilers. Areena oli huikea, etenkin Synergia halliin verrattuna. 20 500 paikkainen halli oli lähes täynnään ja tunnelma sen mukainen. Meille oli tarjolla ainoastaan seisomapaikkoja aivan ylimmältä piippuhyllyltä, mutta näkymä oli silti hyvä. Saimme vielä tavaraa koko rahan edestä, peliin mahtui yksi rangaistuslaukaus, jatkoaika sekä rankkarit. Vahinko vain että ottelu päättyi 4-5 vieraiden hyväksi.


Olin itse tilannut lipun DeVotchKan keikalle Riviera Theatreen. Tapahtuma oli minifestivaali, jossa oli kolme muuta bändiä tuon lisäksi. Varsinainen pääesiintyjä oli Les Claypool, Primus-bändin basistin oma projekti. Sali oli todella upea pieni ja vanha oopperasali, joka oli muunnettu nykyaikaisempien vaatimusten mukaan. Meidän ryhmästä oli ainoa siellä, mutten suinkaan ollut yksin. Tapahtuma oli loppuun myyty. festarilippu 31$, plus posti- ym kuluja melkein kymppi lisää. Oli silti hankkimisen arvoinen. Livemusiikki on jotain, mihin mielelläni panostan. Varsinkin tällaissa tapauksissa.


Vähän harmittaa että päivät selvästi loppuivat kesken. Olisin mielelläni jäänyt etenkin Chicagoon pariksi ylimääräiseksi päiväksi, sillä tekemistä ja näkemistä olisi kyllä riittänyt. Rakastan tuota kaupunkia. Eikä Floridassakaan ollut valittamista. Kaiken kaikkiaan college-kulttuurin yksi päätapahtumista oli kohdallani enemmän kuin onnistunut. Näillä eväillä pitäisi jaksaa vielä reilu kuukausi puurtaa kursseilla ennen loppukokeita toukokuun alussa. Kylläpäs se aika lentääkin.

Tuossa vielä kuva kaupungista 96 kerroksesta auringon laskiessa. Ja alempana kuva Oxford-iskuryhmästä (ylärivissä Silja, Hidemi, Mariam, Yumi, Kyoko, Boram, Hyejin, Yeani, minä, Maury sekä Maria. Toisessa rivissä Paulina, Paloma sekä Pilar. Alimmaisena Franz ja Michael) sekä suuresta kromatusta pavusta.

Niin, matkaa tein kaiken kaikkiaan taipaleella Oxford-Destin-Oxford-Chicago-Oxford yhteensä noin 2100 mailia ehkä hieman ylikin. Kilometreissä tuo tarkoittaa noin 3400. Tunteja tien päällä vietin yhteensä puolentoista vuorokauden edestä, noin 34 tjsp. Kilsoihin tai aikoihin en laske kokemuksia paikallisliikenteessä, tai kauppareissuja destinissä.

It's freaking SPRING BREAK!

Seuraa yksi matkani kohokohdista: viikon mittainen sekoiluloma Floridassa Destinissä sekä Chicagossa!

Niin, amerikkalaisen collegekulttuurin yksi vuosittaisista kohokohdista on juurikin spring break, eli kevätloma maaliskuussa. Suomalaista hiihtolomaa vastaava, mutta tarkoitukseltaan täysin erilainen hengähdystauko onkin paikallaan, sillä opintoni on suurin piirtein puolessa välissä. Ei, täällä emme hiihdä emmekä luistele, vaan kaikki (etenkin etelässä syntyneet/asuneet) suuntaavat mahdollisimman lämpimiin rannikolle. Henkilökohtaisesti sekoilut taitaa jäädä ehkä hieman vähemmälle, mutta aion silti nauttia täysin rinnoin.

Viime viikot olen ollut aika kiireinen kokeiden kanssa. Viimeisen parin viikon aikana niitä olen tehnyt 5, joten uurastettuakin on tullut. Arvosanoihini olen tähän mennessä ollut tyytyväinen. Parhaiten olen pärjännyt astronomiassa, jossa edelleen olen arvosteluasteikon yläpuolella (108% 100%.sta). Noh, se onkin aika helppoa. Viimeisenä uurastuksena oli eilen torstaina ollut akustiikan mid-term, eli ihan vakavasti otettava välikoe. Hauskaa tuossa kokeessa oli se, että saimme ennen koetta kotitehtäväksi yhden koetehtävistä. Tehtävänä oli suunnitella sopiva 25 pisteen koetehtävä, ratkaista se ja antaa vielä pisteytysasteikkokin. Tehtävä oli meille tuon 25 pisteen arvoinen (JYU:n professoireille *vinkki vinkki*). Vaikka tuon sai tehdä täysin itsenäisesti omalla ajallaan, oli suunnittelu yllättävän haastavaa mutta samalla erittäin mielekästä. Itse käytin aikaa tuohon reilut kaksi tuntia. Maksimit siis 100 koko kokeessa, ja varsinaisena tenttipäivänä palautimme tuon sekä teimme kolme muuta. Koe oli open notes + open book, eli materiaalia sai käytännössä olla niin paljon kuin tahtoi. mutta kirjalla sekä luentomuistiinpanoilla pärjäsi kyllä aivan hyvin. Loman jälkeen saamme kokeet takaisin, toivotaan että meni hyvin.

Viikko sitten teimme pienen päivän tutustumisen Memphisiin. Kävimme Rock & Soul Museumissa sekä NBA-pelissä Memphis Grizzlies vs. Philadelphia 76'ers. Aikataulu hieman petti, joten meillä oli museovierailuun aikaa esittelyvideon jälkeen reilu vartti. Siinä hädin tuskin ehti juosta systeemin läpi ja katsoa mitä siellä on, tutustumatta sen tarkemmin. Museo sisälsi etenkin Memphisin alueen musiikin historian kehityksen 1910 luvulta lähtien sisältäen bluesin, jazzin, rockin...

Etelä-Korealaista kauneutta: seurassani Hyejin sekä Yeani

Silja FedEx Forumin edessä (NBA-stadion)

Alkutunnelmia kansallislaulun aikaan (kokeilemisen arvoinen)

Aloitusheitto

Itse peli oli myös elämys. Vaikka en ihan kauheasti ole ennen urheilua seurannut, etenkään koripallua, niin nautin kyllä tuosta. Täällä muutenkin jengi seuraa kaikenlaista peliä mielestäni hieman aktiivisemmin noin yleensä. Ja sen verran sopeutuvainen olen, että pystyn kyllä hurraamaan lähes mille tahansa joukkueelle etenkin heidän kotikentällään. Vaikka kumpikaan joukkueista ei nyt listan kärjessä keikukaan, peli oli todella tasaväkinen sekä mielenkiintoinen. Kävin tätä ennen katsastamassa yhden Ole Miss vs Alabama miesten korispelin, ja siinä kävi hieman huonompi tuuri. Vahinko vain että nyt Grizzlies hävisi 105-110.

Niin. Sitten siihen spring breakiin. Odotettavissa on kolmen päivän rantaloma Destinissä, Floridassa Meksikonlahden rannalla. En siis mene Miamiin. Destin sijaitsee ihan Floridan kulmassa Pensacolan ja Panama Cityn välissä. Toivotaan lämmintä säätä (toisin kuin nyt Oxfordissa +2 ja sataa vettä). Lähdemme kampukselta lauantaina kolmen aikaan aamuyöllä, jotta voimme nauttia lauantaistakin perillä. Ajomatka on pysähdyksineen arviolta kahdeksan tuntia, ehkä vähän yli.

Palaamme Destinistä tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Hetken välitilan jälkeen keskiviikkona nokka kohti pohjoista Chicagoa. Luvassa on ainakin baseballia sekä toivottavasti NHL:lää. Lisäksi olen tilannut lipun DeVotchKan keikalle Riviera Theatreen. Odotan sitä innolla.

Viikon päästä olen taas näistäkin reissuista kokemuksia rikkaampi. Raportoimista siis riittää jatkossakin.

Hyvää työviikkoa kaikille!

4/4 Phys521 Introduction to Acoustics

Päätetään tämä saaga käymistäni kursseista.

Phys 521 Introduction to acoustics on suomeksi johdatus akustiikkaan. Kurssin numero 521 tarkoittaa vuosiajoituksessa viidettä vuotta. Huomion arvoinen asia on, että keskimäärin collegetutkinto kestää neljä vuotta. Kurssi onkin mixed grad-undergrad, eli siellä on sekä normi- että jatko-opiskelijoita. Jälkimmäisten täytyy kurssin aikana tehdä jonkin sortin isompi projekti ollakseen arvoisensa kurssilla, mutta minulta sitä ei vaadita.

Kurssina tämä on eniten minun tasoani vastaavaa. Tai ainakin sitä tasoa, mitä olen porskuttanut Jyväskylässä. Kvanttimekaniikkaan verrattuna kurssi on helppo. Jonkin verran teoreettisia elementtejä käsittelemme ja pyörittelemme toisen asteen differentiaaliyhtälöitä. Mutta matemaattisesti tämä tuntuu kuitenkin olevan näennäisesti haastava, professori James Chambers ei ilmeisesti vaadi kokeissa juurikaan johtamista. Riittää, että asiat ymmärtää ja käytännön sovelluksilla tuntuu olevan muutenkin enemmän painoa. Professori Chambers on ilmeisesti itse kovan luokan insinööri ja kenttätyöläinen. Osaksi sen takia hänestä pidänkin. Hän on ihan amerikkalainen ja puhuu erittäin selkeää ja normaalia englantia ilman kummempaa etelän aksenttia. Ainoa asia, joka hieman vaikeuttaa luentojen seuraamista on puheen tahti. Kun hän todella innostuu voi sanojen määrän laskea jo kappaleissa sekunnissa. Kuvitelkaa Mertsi selostamassa äänivallien tasoista ja tehoista, niin tiedätte mitä tarkoitan.

Mitä kurssilla käsittelemme? Aloitimme ihan perusjutuista, äänen kulkemisesta fluidissa (ilma, vesi käytännössä). Viime syksynä käymäni virtausmekaniikka ei siis todellakaan mennyt hukkaan. Äänen noodeista ja värähtelijöistä siirryimme äänen intensiteettiin, tehoon ja paineeseen. Tieteellinen sana desibeli pitää sisällään juuri näitä. Tutkimme, kuinka äänivalli auttaa moottoritien melun vaimentamiseen, koska on aiheellista valittaa yläkerran bileiden äänentasosta sekä kuka korvaa uudet ikkunat jos naapurin ruohonleikkuri pitää liian suurta ääntä. Tähän tietysti ensin pitää sulkea ovet ja ikkunat ja todeta, että ikkunassa ei ole halkeamia. Olemme myös laskeneet, montako metsästäjää oli osallisena hirven kuolemaan minun pihamaallani, kun sattumasta olin asentanut mikrofonin kohtaan jossa hirvi oli kuollut. Heijastuksesta päätellen ampujia oli kaksi :D (Nämä vastaavat siis suuresti mestari Suhosen kinkkisiä aivopähkinöitä). Seuraavaksi siirrymme arkkitehtuuriakustiikkaan...

Luentoja on kaksi/viikko. Ainoat luennot tiistaisin sekä torstaisin, mitä minulla on. Kotitehtäviä on nyt näinä viikkoina tullut vasta kahdet. Kirjana Käytämme Fundamentals of Acoustics, 4th edition (Kinsler, Frey, Coppens & Sanders). Tämä taitaa olla viimeinen laitos tästä kirjasta, mitä koskaan tulee olemaan. Kolmanteen verrattuna lisättyä on vähän, harjoitustehtäviä enimmäkseen. Kaksi kirjoittajista on siirtynyt vähemmän fysikaalisille kentille pelaamaan krikettiä entisaikojen ajattelijoiden kanssa. Tilasin amazonista tämänkin opuksen. Hinnaksi tuli postikuluineen 101,88$. Vastaavaa kirjaa kampusstoressa ei edes tarjottu. Sitä kai tilattiin, veikkaan hinnaksi 150$. Varma en asiasta ole. Kokeita kurssi pitää sisällään kahdet, midterm ennen spring breakia (ensi viikolla siis) sekä final exam. Jykyläisiin kursseihin verrattuna sama määrä, jos kyseessä on koko lukukauden kestävä kurssi.

Kurssin alkaessa minulla ei ollut aavistustakaan siitä, missä se järjestetään. Niinpä nohevana poikana hotkaisin lounaani nopeasti ja menin 25 minuuttia aiemmin kysymään asiaa fysiikan laitoksen sihteeriltä, naiselta joka minut oli kursseille loppujen lopuksi ajanutkin. Hän antoi todella hyvät ohjeet, jotka menivät suurin piirtein näin:" ööh, mikä kurssi? Ei aavistustakaan missä se järjestetään. Se voisi olla tuolla NCPAssa. Se on tuossa suunnassa, kävelet suoraan, ohita jalkapallostadion ja se on siinä oikealla. Kai." Näistä ohjeista arvasin (onneksi) risteyksen oikein, ohitin jalkapallostadionin ja sitten... Olin totaalisen hukassa. Kävelin vähän matkaa eteenpäin mutten nähnyt yhden yhtä rakennusta. Vain metsikköä. Onneksi vastaan tuli muutama campuspoliisi, jotka neuvoivat minua oikealla olevan metsikön taakse. Löysin talon, kysyin neuvoa luentosalista ensimmäiseltä vastaantulevalta. Onneksi talossa ei ole kuin yksi opetuskäyttöö soveltuva sali, muuten olisin ollut todella hukassa. Loppujen lopuksi olin vain puoli tuntia myöhässä.

NCPA eli National Center for Physical Acoustics on aika jännä rakennus. Valtavalla määrällä rahaa rakennettu ja ylläpidetty keskus pitää sisällään todella mielenkiintoisia asioita. Siellä tutkitaan muun muassa termiittien kommunikointia, sekä ilman virtauksen (n. 2 mach) vaikutusta ääneen/laseriin. Yhteen halliin on rakennettu kammio, jossa poltetaan pientä rakettimoottoria tutkimusmielessä. Osa hankkeista on suunnattu yhdysvaltain armeijalle ja onkin ´hyshys´-kategoriaa. Yksi kavereistani täällä on tuossa rakennksessa töissä, ja esitteli minulle hieman paremmin toimintaa siellä.

3/4 Astr 104 Astronomy

On tahtitaivaan alla niin hyva olla.

Valitsin astronomian, koska se kuulosti niin päheeltä. Ja lisäksi kotiopistossa sitä ei voi lukea. Professori Marshallin kanssa jutellessani hän halusi välttämättä laittaa minut erikoisryhmään, koska olen hc-fysiikan opiskelija. Kyllähän tuo minulle kelpasi silloin ja kelpaa edelleen, olisin luultavasti kuollut tylsyyteen normaalilla kurssilla. Vahinko vain että tästä syystä biofysiikan kurssi jäi ottamatta, sillä kurssit menivät päällekäin. Olisin mielelläni lukenut senkin.

Tosiaan, tämän kurssin kohdalla tein kaikkein sikamaisimmat muita opiskelijoita kohtaan. En tiedä systeemiä, mutta ilmeisesti monella kurssilla pidetään muutamaa paikkaa avoinna ensimmäiseen luentoon asti, jotta saapuvat ja myöhään lukujärjestyksensä tekevät vaihtarit voivat kiilata ohi jonojen. Kursseja on kaksi päällekäin, 103 sekä 104. Ensimmäinen keskittyy lähinnä meidän Aurinkokuntaamme. Jälkimmäisessä, siinä missä minä olen, tutkitaan lähinaapureita sekä "deep space objects", eli vähän kauempiakin avaruuden kiintopisteitä. Molemmat kurssit on lisäksi jaettu n. 12 hengen labraryhmiin. Prof. Marshall laittoi minut vielä erikoisryhmään, 'honors'-ryhmään, jossa tehdään normaalien labrojen lisäksi vähän ekstraa. Tämä ryhmä siis koostuu (käsittääkseni) kaikkien alojen oppilaista, jotka ovat paremmin ansioituneita. Heille siis suodaan enemmän herkkuja vain, koska he ovat fiksumpia. Tässä tapauksessa minut luetaan sellaiseksi. Tämä siis se sikamainen temppu.

Käymme normaalit labrat aivan kuten muutkin 104 ryhmät. Siellä opimme käyttämään tähtikarttoja, ohjelmistoja, teleskooppeja yms. Tekeminen ja tutkiminen on mielenkiintoisin osa tätä kurssia ehdottomasti. Luennot ovat aikamoista huttua. Luennoitsija, muistaakseni alun perin Unkarista saapunut tohtori Tibor Torma vetää itse tehtyä diashowta. Muutaman dian jälkeen seuraa kasa pistokysymyksiä täysin samasta asiasta, jonka juuri näimme taululta / kuulimme proffalta. Tämä lähinnä testaa oppilaiden hereillä oloa. Muutenkin luennoitsija on tiukin mitä minulla on, hän lukitsee oven 5 minuuttia luennon alettua, eikä myöhään tulevat enää pääse sisään. Näin he saavat poissaolokerran sekä nollan pistokokeesta, joka taas laskee arvosanaa.

Ensimmäisellä luennolla tietenkin esittelin itseni varsin asiallisesti ja varmistin, että on ok minun olla juuri siinä ryhmässä mihin minut oltiin pantu. Kun prof Torma kuuli että olen fysiikan pääaineopiskelija, hän suorastaan innostui! Vaikka luentosalit ovat täynnä, kurssin opiskelijoista ehkä 1/4 on luonnontieteilijöitä. Loput ovat täysin muilta aloilta suorittamassa pakollista science kurssiaan. Fuksit valitsevat astran juuri sen helppouden ja vähäisen laskemisen/työmäärän (poisluettuna myöhäiset labrat) takia. Torma antoi minulle oikein luvan istua takarivissä ja laskea luentojen aikana oikeata fysiikkaa. Harmi että quizien takia se on mahdotonta. Hän sekä Marshall kertoivat, että tämä kurssi tulisi teorian osalta olemaan lasten leikkiä. Ja kyllähän se onkin. Mutta enhän halua itseäni liikaa rassata täällä ollessani. Muutenkin hänellä tuntuu olevan minulle asiaa luentojen jälkeen jopa keskiverto honors-opiskelijaa enemmän.



Yllä olevassa kuvassa näkyy Lewis Hallin (physics & astronomy) takana oleva Kennon-observatorio. Pienemmässä domessa sijaitsee varsinainen tähtilaitteisto, isompi on vaan hämäystä.

Se ekstra, mitä honorsit tekevät, on kuva jostain syväavaruuden kohteesta kurssin aikana. Tämä tarkoittaa siis lukuisten kuvien ottamista ccd-kennolla varustetulla teleskoopilla. Kuvia otetaan paljon ja pitkillä valotusajoilla siksi, että himmeät ja kaukana olevat kohteet yleensä näkyisivät. Käytämme kolmea eriväristä suodatinta, sinistä, vihreää sekä punaista. Kokoamme kuvat yhdeksi kuvaksi tietokoneella saadaksemme värikuvan. Systeemi on siis sama kuin telkkarin väreissä, jos joku sattuu tietämään. Tämä on varsinaista askartelua, ja ihan kivaa. Oma pieni projektini on Hevosenpääsumu. Tähän Torma nakitti parikseni innokkaan politiikanopiskelijan 103:n puolelta. Hauska mies, ja kivempi se on tehdä kahdestaan kuin yksin. Nyt odottelemme vain selkeää iltaa, jotta pääsemme observatosrioon. Harjoittelimme kuvan ottamista kohtuullisen kirkkaalla ja paljain silminkin juuri ja juuri nähtävällä kohteella, M42:lla eli tuttavallisemmin Orionin tähtisumulla. Jos kirkkaana iltana katsotte Orioninmiekan keskimmäistä valopistettä, katselette juurikin tuota nebulaa. Paikan voi varmistaa esim. Google Earthista, jossa on kohtuullisen siisti sky-tietokanta tähtitaivaasta. Otimme, kuusi kuvaa kaikilla väreillä. Valitettavasti ilta ei ollut paras mahdollinen ja loppua kohden yläpilvet peittivät osan taivaasta. Alla oleva kuva koostuu kuudesta punaisesta, neljästä sinisestä ja kahdesta vihreästä. Kuvat on oikeastaan vain laitettu päällekäin. Varsinainen viilaaminen piti jäädä myöhempään ajankohtaan mutta luulen, että siirrymme suoraan meidän tehtäväämme. Alla oleva kuva on siis hieman raakile, mutta ihan kivan näköinen silti.


Ekstrakuvan lisäksi Torma laittoi minut kahden muun opiskelijan kanssa samaan ryhmään ja antoi meille VIELÄ erikoistehtävän. Tämän siis pitäisi tuoda ekstracrediittejä tai jotain vastaavaa. Tutkimme avointa tähtirypästä, M48 ja luomme sen tähdistä HRD:n eli Hertzprung-Russel Diagrammin. Diagrammiin sijoitamme osan tähdistä (ehkä n. 200 kirkkainta tähteä muutamasta tuhannesta) valotehon mukaan pintalämpötilan funktiona. Meitä edeltävällä kurssilla tätä yritettiin tehdä, mutta tulokseksi jäi ainoastaan arvio siitä, että tällainen on tehtävissä. Tähän laskeskelimme, että tarvitsemme kuvia yhteensä lähes viiden tunnin arvosta valotusaikojen ollessa minuutista 20 minuuttiin / kuva. Ja kolmella värillä useampi kuva /valotusaika. Tulen siis viettämään monta tuntia kenties usean illan aikana istuen observatorion tornissa tietokoneen ääressä ainoastaan odottelemassa. Teleskooppi on kohtuullisen kokoinen amatööriteleskooppi, arviolta n. 40cm halkaisijaltaan. Ja se on täysin tietokoneohjattu.

Torstai tuntuu täällä opiskelijoiden keskuudessa olevan kohtuullisen suosittu ulosmenoilta. Rebel-ride, opiskelijoille tarkoitettu kyyti keskustaan ja takaisin (ettei kukan ajaisi humalassa) aloittaa viikonlopun jo torstaisin. Minä istun kuitenkin kiltisti observatoriossa tai sisälabrassa, sillä labra-aikani on 9-11pm. Tähän minulla siis ei ollut vaikutusta, eikä tähtiä päiväsaikaan voisi nähdä kuitenkaan. Astronomian kurssi on jännällä tavalla samaan aikaan tylsin sekä mielenkiintoisin kurssi mitä listaltani löytyy. Kyllä, se on pelkkää leikkiaikaa minulle, mutta kurssi on todella hyvä. Kunhan vain selviytyisin tuosta työmäärästä...

NO Mardi Gras

YES Mardi Gras! The famous Mardi Gras!

Varmasti yksi matkan kohokohdista oli todistaa maailmankuulua juhlaa itse pääkallopaikalla, New Orleansissa. Vaikka tapa ei olekaan sieltä kotoisin, suurimmat bileet järjestetään siellä. St. Louis on kuulemma toinen hyvä paikka olla.

Vuokrasimme 7-paikkaisen auton Oxfordista ja aloitimme matkan perjantaipäivänä. Auto oli jokseenkin kallis, mutta oli se kyllä hyvä. -09 Dodge kaikilla herkuilla. Matkaseurue koostui seuraavasta ryhmästä:

Himanshu (Intia), Stacey (Englanti), Meeir (Intia), Silja, Safet (Serbia), minä sekä kuvan ottanut Annica.

Ajomatka oli suunniteltu olevan n. 6 tuntia. Yö laskeutui jo ennen Jacksonia, joten maisemia emme paljoa nähneet. New Orleans sijaitsee aivan Mississippijoen lopussa, todella suurella suistoalueella. Takaisintulomatkalla ottamani kuva toivottavasti avartaa maisemaa, joka muistuttaa hieman lappia: tuhansia keloja nousee suosta ja joesta. Siihen keskelle on betonirakentaiden päälle rakennettu moottoritie läpi rämeikön. Aivan uskomatonta!


Kaikille tietotekniikasta kiinnostuneille, sekä windowsin ylivertaisuuden puolestapuhujille omistan seuraavan kuvan:

Kuvaa klikkaamalla saa suurennoksen. Laite, joka "ei käynnistynyt kunnolla johtuen laitteiston tai ohjelmiston muutoksesta" sattui olemaan ATM (pankkiautomaatti) huoltoasemalla matkan varrelta. Varmaan kiva fiilis turistille jos sattuisi juuri 400$ noston kesken...

Asuimme hostellissa kohtuullisen lähellä keskustaa. Luvattu 20 minuutin kävelymatka venähti kyllä aina vähintään 40 minuutin kävelymatkaksi, mutta suomalaisille jaloille taival ei ollut mahdoton. Hostelli maksoi 35$/yö. Tytöt saivat täysin oman huoneen. Me 4 saimme myös oman huoneen, suihkut ja vessa jaoimme n. 10 hengen kesken. Mukaan otin niin paljon arvokasta mitä taskuihin mahtui, käytännössä puhelimen ja kameran. Mitä sitä muuta kaipaakaan.

Mardi Grassa kyse on olla paikalla ja näyttää mahdollisimman typerältä. Tunnelma vastaa vapun ja jättipenkkareiden risteytystä. Festivaali kestää perjantaista tiistaihin. Joka päivä on suuri kulkue, jonka reitillä meidänkin hostelli oli. Koristelluista kärryistä ja lavoista heiteltiin juhlakansalle beads, eli helmiä, sekä muuta tavaraa. Ja sitä tavaraa oli tonneittain. Mutta niin oli myös ihmisiä joille sitä tavaraa jakaa. Kaupungilla sitten oli erilaisia performanssitaiteilijoita, katusoittajia ym oheistapahtumaa. Kävimme Cafe du Mondessa, kiertelime French Quartersissa... Fiilis oli todella hyvä.



Muuten kaupunki oli mielestäni miellyttävän täynnä, eikä ihmispaljous sinänsä eronnut jyväskylän ralleista (suhteessa). Bourbon Street illan hämärtyessä oli kuitenkin jotain aivan muuta. Kuvitelkaa 40 000 ihmistä kävelykadulle. Väen tungos oli tasan niin hirveä, että sekunnissa pystyi kadottamaan edessä kulkevan tutun. Riittää että vilkaisee muualle.



Baarit olivat täynnä, pelkkä sisäänpääsy saattoi kustantaa 30$. Bourbon tiesi tasan tarkkaan kuinka rahastaa juhlijoita. Lisäksi sitä todellista New Orleansia oli vaikea löytää Bourbonilta. Enkä sitä löytänyt. Tästä syystä haluan siis vielä palata tuolle taianomaiselle kadulle jonakin muuna ajankohtana. Aamuyöllä juhlakansan poistuessa siivokin oli sen mukainen. Olen RMJ.n nähnyt eikä suomalaisen musiikkifestarin ympäristövaikutus ole läheskään tätä luokkaa. Tietysti kun on paljon kansaa sekä hurja meininki, niin jotainhan siitä on jäätävä.

Kaiken kaikkiaan Mardi Gras on todella kokemuksen arvoinen. Varovainen siellä toki täytyy olla, tavaroistaan ja itsestään voi päästä eroon helposti. Mutta kun pitää pikkaisen maalaisjärkeä matkassa, voi rauhassa tuudittautua naamiaisiin. Vahinko että meidän täytyi palata jo sunnuntai-iltana takaisin, olisin niin mielelläni jäänyt nauttimaan loppuun asti.

2/4 Phys 321 Electronics

Kahdesta todellisesta fysiikan kurssista kerron ensimmäisenä elektroniikasta.

Veikkaisin, että sisällöltään saan aika paljon samaa mitä vastaavalla kurssilla kotiopistossa. Aiheina ovat erilaiset elektroniset komponentit sekä niiden sielunelämä. Tähän mennessä olemme käsitelleet peruselementit eli vastukset, kondensaattorit, kelat sekä muuntaja.

Kurssina tämä on teknisin tähän asti. Teoriaa luemme kyllä kirjasta, mutta luennoilla käymme asiat erittäin kevyellä tasolla. Kirjana käytämme A. James Diefenderferin Principles of Electronic Instrumentation. Amazonista tilasin paperbackin, mutta sain hardcoverin. Hinta oli postikuluineen 80$ uutena vastaan 147,25$/196,35$ käytetty/uusi kirjakaupasta. Jos joku lähtevä opiskelija tätä lukee, saanen antaa vinkin: tilaa amazonista. Siellä hinnat ovat korkeintaan samaa mitä täällä käytetyillä kirjoilla. Ja jos tuollaisia hintoja säästää viidestäkin kirjasta, on summa aikamoinen.

Tosiaan, kurssilla näemme diashowta aina maanantaisin (2pm-3pm). Maanantai on myös kotitehtäväpäivä, silloin joudumme palauttamaan edellisen viikon tehtävät ja saamme uudet tilalle. Tehtäviä on 4-7 suoraan kirjasta. Taso on kohtalaisen alhainen, ainakin minun mielestä. Itselleni tietysti hieman aiheuttaa hankaluuksia monipiiriset virtapiirit, mutta tähän mennessä tehtävät ovat olleet kaavaan sijoittelua. Kyllä me derivoinnista olemme puhuneet ja sitä nähneet, mutta eipä ole tarvinnut itse mitään johtaa. Professori Lucien Cremaldi on ihan hauska ja sympaattinen mies. Kyllä hän asiat selittää ja paneutuu vaikeisiin kohtiin kyllä syvällisesti. Maailman johdonmukaisin hän ei kenties ole, mutta muuten ok. Ja hän sentään puhuu normaalia amerikanenglantia kohtuullisella nopeudella. Kunhan luokan ilmastointilaitteet eivät puhalla ihan liikaa juuri kohdallani, saan hänestä kyllä erittäin hyvin selvää.

Keskiviikkoisin tunti jakautuu diojen ja labran välille. Tällä kurssilla väsäämme joka viikko jotain pientä ja kivaa. Labrat ovat paljon mielekkäämpiä. Voi olla siitäkin että labrat ovat helppoja, professori opastaa koko ajan, aikaa ei tarvitse viettää neljää tuntia kerrallaan ja kaikki labrat ovat "lapputöitä", eli täytämme mitaustuloksia jaetule A4-paperille. Kun lappu on täynnä, voi lähteä kotiin. Perjantaisin on luentoja, jos tarve vaatii. Muutaman kerran olemme jatkaneet keskiviikkona kesken jäänyttä labraosiota perjantain puolella. Mutta tulevana perjantaina (huomenna) ei esim luentoa ole ollenkaan. Muuten en välittäisi, mutta huomena lähden Mardi Grasin viettoon New Orleansiin. Joten tämä passaa kyllä.

Luokka on omituisin ympäristö tähän mennessä. Tai ei se omituinen ole tarkoitukseen nähden, mutta normaaliin auditorioon tottuneelle ihmettelin kyllä hieman. Olemme Lewis Hallin (fysiikka/astronomia) elektroniikan labrassa. Luokassa on 9 työpistettä. Meitä on kurssilla sopivasti yksi / piste, joten jokainen sai oman paikkansa. Pisteellä on kaikkea kivaa, mm. elektroninen oskilloskooppi, tasa/vaihtovirtalähde, aaltogeneraattori, yleismittari, vastuksia, konkkia, johtimia... Mitä nyt elektroniikan opiskelija askarteluunsa tarvitsee. Kuva alla.

Tuossa siis vietän kaikki elektroniikan tuntini.

Kurssi on hyvä ja mielenkiintoinen. Lisäksi on aina hauska mittailla jännitteitä ja virtoja eri paikoista ja katsoa, miten piirit oikein toimivat. Toivon kovasti että tämä menee sellaisenaan läpi suomen opintorekisteriin. Saisin syventävän kurssin ja opintoni eteenpäin.

Tupelointia

Ei, en ole tupeksinut. Katsokaa capitalia!

Jälleen suhahti ohi yksi viikonloppu. On se jännä kuinka nopeasti viikot täällä menevät. enää muutama päivä ja taas on vlv. Noh, sitä odotankin suuremmalla innolla, koska lähdemme perjantaina Mardi Grasin viettohon New Orleansiin (tai mitä siitä nyt on jäljellä).

Sunnuntai oli jälleen mieleenpainuva, kävimme Tupelossa pienellä shoppailureissulla. Välillä tulee sellainen fiilis että on pakko päästä ulos Oxfordista. Sitä varten on ystävät ja etenkin sellaiset kaverit kellä on auto.

Global ambassadorini Justin vei minut, Siljan, Annican sekä Boramin tripille. Ajoimme läpi Tupelon ja suunnistimme suurelle ostarille, Barnes Crossingiin. Tupelossa itsessään ei varsinaisesti ole kauheasti nähtävää, keskusta oli lähinnä pikaruokaloita sekä autokorjaamoita pullollaan. Varsin ankea ja tylsä kaupunki. Mutta ostari on jotain mitä Oxfordista ei löydy (vielä, kuulemma rakentavat viimein jotain isoa kampuksen viereen). Päivä muistutti varsin paljon matkaa Memphisiin, Wolfchase Galleriaan. Ja Barnes Crossing todella oli aivan samanlainen.

Shoppailun jälkeen juuri ennen kotimatkaa Justin käytti meitä Elviksen synnyinsijoilla. Oli sunnuntai-ilta, joten museo ei varsinaisesti ollut auki. Mutta näimme hänen synnyinkodin, lapsuuden kirkon, nuoruuden auton yms.

Käväisimme vielä Elvis Lakella. Veikkaan, että järvellä ei sinänsä ole sen suurempaa merkitystä kuninkaan elämään, paitsi että se oli lähimpänä parin mailin päässä. Silti se on nimetty hänen mukaansa. Alue oli matkailu/campingalueeksi merkattu. Varsin viihtyisä, paitsi että järvessä ei saanut uida :(

Perässä vielä muutama kuva matkalta. Auringonlasku oli varsin nätti. Meille Annican kanssa tuli hieman kiistaa siitä, oliko maisema Suomesta vai Ruotsista. Annan puolueettoman juryn päättää.




b.t.w. En ole ikinä syönyt parempia keksejä kuin mitä Great American Cookiessa. Anteeksi kaikki vahnemmat, isovanhemmat sekä muuten leipurit.