Niinpä suostuttelin Siljan ja Annican tulemaan kimppaan ja kustantamaan osan. Idea oli siis tämä: Me hankimme liidut, minä kysyn varmuuden vuoksi luvan ettei kampuspoliisi tule ratsaamaan tarvikkeita ja vie minua putkaan kesken saarnan, alamme jakamaan kansalle liitua ja nautimme työn hedelmistä.
Varsinainesti törmäsin ideaan viimekesänä Flow-festivaaleilla, jossa täysin random tyttö antoi minulle liidun käteen ja kehoitti piirtämään jotakin maahan. Aluksi olin hämilläni, mutta toimeen tartuttuani nautin siitä suunnattomasti.
Konkurssiin emme tästä menneet, Walmartista sai itämaista jalkakäytäväliitua dollarilla 12 muhkean liitupötkön rasian, jossa oli 5 eri väriä:valkoinen, punainen, keltainen, sininen ja vihreä. Ostimme viisi laatikkoa ja laitoimme liidut kahtia, joten meilä oli 120 kpl varasto. Lupakin irtosi kohtuullisen helposti, vaikka sitä jouduinkin hieman odottelemaan. Virhe tapahtui siinä, että kysyin Study Abroad Officen Ruthilta, joka kysyi kampuksen ylläpito-osastolta. Suoraan itse kysymällä olisin ehkä saanut luvan hieman nopeammin, mutta pääasia että näyttivät vihreää valoa. Ruth kehoitti vielä varmistamaan asian Opiskelijoiden asioista huolehtivalta jehulta, jonka todellinen arvonimi on Dean of Students. Henkilön nimeä en nyt muista, mutta lupsakka mies oli kyllä. Jossain vaiheessa oli myös tapahtunut pieni väärinkäsitys, sillä kyseinen pamppu luuli että olen suurikin taiteilija ja pystyn luomaan katuun niitä aivan upeita kolmiuloteisia illuusioita. Väärinhän tuo meni. Selitin selvästi mitä halusin, ja niin kutsuimme meidän kolmen hengen joukkuetta "Scandinavian Student Association" sekä tempausta "Stress release program before the Finals" :D
Niinpä valtasimme tiistai-iltapäivänä meille osoitetun jalkakäytävän pätkän ja aloimme jakaa kansalle liitua. Kaikilla oli luentoja, joten pääsimme aloittamaan vasta kahden aikaan. Sinänsä lounasaika olisi ollut väkimäärältä kenties parempi, mutta hyvin meni silti. Aluksi jonkin verran jännäsin, että kuinkahan tämäkin taas lähtee käyntiin. Mutta kyse on ketjureaktiosta. Kun Silja ja Annica oli taiteilemassa, oli minun helppo saada joku tyttö mukaan. Naiset kun yleensä lähtee kaikkeen tällaiseen hiukan miehiä helpommin. Sitten kun useampi tyttö on samaan aikaan piirrustamassa, on helppo sekoittaa joukkoon jo kovempiakin karjuja. Kyse on vain oikeasta sekoitussuhteesta sekä einesten väisestä konsentraatiosta.
Sää ei nyt ihann osunut kohdalleen. Reilun viikon verran aurinko on porottanut täydeltä laidalta ja lämpöä on ollut se ~27+. Tänään sopivasti luvassa oli sadetta ja ukkosmyrskyä. Pilvisyys enteili pahaa, mutta itse ehdin olla paikan päällä melkein viiteen ennenkuin totesin suosion hiipuneen ja satunnaisten vaeltajien kadonneen Grovelta. Kahdeksan aikaan kuulin kuinka sade pesi kaiken pois. Hmph.
Tulosta kuitenkin syntyi, ja positiivista palautetta on tullut. Viidestä liitulaatikosta ehdimme tuhota lähes kolme. Parasta oli ehdottomasti ihmisten ihmettelevät katseet ja yllätyksen hymyt, kun kaiken takana oli kolme opiskelijaa ilman piilotettua agendaa. Tarkoitus oli ainoastaan piirtää ja pitää hauskaa! Tietysti ohjenuorana annoin, ettei mitään loukkaavaa tahi laitonta, mutta siinä kaikki.
Tuossa hieman kuvasatoa:
Että sellainen tempaus. Halusin antaa jotain takaisin tälle yhteisölle, joka on antanut niin paljon minulle. Ties vaikka tästä tulisi jokavuotinen perinne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti