Varmasti yksi matkan kohokohdista oli todistaa maailmankuulua juhlaa itse pääkallopaikalla, New Orleansissa. Vaikka tapa ei olekaan sieltä kotoisin, suurimmat bileet järjestetään siellä. St. Louis on kuulemma toinen hyvä paikka olla.
Vuokrasimme 7-paikkaisen auton Oxfordista ja aloitimme matkan perjantaipäivänä. Auto oli jokseenkin kallis, mutta oli se kyllä hyvä. -09 Dodge kaikilla herkuilla. Matkaseurue koostui seuraavasta ryhmästä:
Himanshu (Intia), Stacey (Englanti), Meeir (Intia), Silja, Safet (Serbia), minä sekä kuvan ottanut Annica.Ajomatka oli suunniteltu olevan n. 6 tuntia. Yö laskeutui jo ennen Jacksonia, joten maisemia emme paljoa nähneet. New Orleans sijaitsee aivan Mississippijoen lopussa, todella suurella suistoalueella. Takaisintulomatkalla ottamani kuva toivottavasti avartaa maisemaa, joka muistuttaa hieman lappia: tuhansia keloja nousee suosta ja joesta. Siihen keskelle on betonirakentaiden päälle rakennettu moottoritie läpi rämeikön. Aivan uskomatonta!
Kaikille tietotekniikasta kiinnostuneille, sekä windowsin ylivertaisuuden puolestapuhujille omistan seuraavan kuvan:
Kuvaa klikkaamalla saa suurennoksen. Laite, joka "ei käynnistynyt kunnolla johtuen laitteiston tai ohjelmiston muutoksesta" sattui olemaan ATM (pankkiautomaatti) huoltoasemalla matkan varrelta. Varmaan kiva fiilis turistille jos sattuisi juuri 400$ noston kesken...Asuimme hostellissa kohtuullisen lähellä keskustaa. Luvattu 20 minuutin kävelymatka venähti kyllä aina vähintään 40 minuutin kävelymatkaksi, mutta suomalaisille jaloille taival ei ollut mahdoton. Hostelli maksoi 35$/yö. Tytöt saivat täysin oman huoneen. Me 4 saimme myös oman huoneen, suihkut ja vessa jaoimme n. 10 hengen kesken. Mukaan otin niin paljon arvokasta mitä taskuihin mahtui, käytännössä puhelimen ja kameran. Mitä sitä muuta kaipaakaan.
Mardi Grassa kyse on olla paikalla ja näyttää mahdollisimman typerältä. Tunnelma vastaa vapun ja jättipenkkareiden risteytystä. Festivaali kestää perjantaista tiistaihin. Joka päivä on suuri kulkue, jonka reitillä meidänkin hostelli oli. Koristelluista kärryistä ja lavoista heiteltiin juhlakansalle beads, eli helmiä, sekä muuta tavaraa. Ja sitä tavaraa oli tonneittain. Mutta niin oli myös ihmisiä joille sitä tavaraa jakaa. Kaupungilla sitten oli erilaisia performanssitaiteilijoita, katusoittajia ym oheistapahtumaa. Kävimme Cafe du Mondessa, kiertelime French Quartersissa... Fiilis oli todella hyvä.
Muuten kaupunki oli mielestäni miellyttävän täynnä, eikä ihmispaljous sinänsä eronnut jyväskylän ralleista (suhteessa). Bourbon Street illan hämärtyessä oli kuitenkin jotain aivan muuta. Kuvitelkaa 40 000 ihmistä kävelykadulle. Väen tungos oli tasan niin hirveä, että sekunnissa pystyi kadottamaan edessä kulkevan tutun. Riittää että vilkaisee muualle.
Baarit olivat täynnä, pelkkä sisäänpääsy saattoi kustantaa 30$. Bourbon tiesi tasan tarkkaan kuinka rahastaa juhlijoita. Lisäksi sitä todellista New Orleansia oli vaikea löytää Bourbonilta. Enkä sitä löytänyt. Tästä syystä haluan siis vielä palata tuolle taianomaiselle kadulle jonakin muuna ajankohtana. Aamuyöllä juhlakansan poistuessa siivokin oli sen mukainen. Olen RMJ.n nähnyt eikä suomalaisen musiikkifestarin ympäristövaikutus ole läheskään tätä luokkaa. Tietysti kun on paljon kansaa sekä hurja meininki, niin jotainhan siitä on jäätävä.
Kaiken kaikkiaan Mardi Gras on todella kokemuksen arvoinen. Varovainen siellä toki täytyy olla, tavaroistaan ja itsestään voi päästä eroon helposti. Mutta kun pitää pikkaisen maalaisjärkeä matkassa, voi rauhassa tuudittautua naamiaisiin. Vahinko että meidän täytyi palata jo sunnuntai-iltana takaisin, olisin niin mielelläni jäänyt nauttimaan loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti